Kolumni: Neljällä askeleella eroon tervehdysongelmista
Tervehtimättömyys nousee säännöllisin väliajoin otsikoihin. Ymmärtäähän sen. Jos itsellä on tapana tervehtiä, tuntuu loukkaavalta jäädä ilman vastakaikua.
Olen aina ollut tervehtivää tyyppiä, kiitos ansiokkaan kasvatuksen, joten tervehtimättömyys kieltämättä nyppii ja pahasti. Jossain vaiheessa on kuitenkin hyvä ymmärtää, että on turha yrittää saada muita toimimaan haluamallaan tavalla. Toisen periaatteena on yksikertaisesti jättää kaikki tervehtimättä. Ja mikäpä siinä, kunhan ei oteta huomioon, että tervehtimättömyys on sosiaalisten kontaktien solmimisen este, mikä puolestaan lisää epäluuloja ja voi johtaa lopulta naapuririitoihin ja pahimmillaan isompiinkin selkkauksiin. Eikä kannata ottaa huomioon sitäkään, että tervehtimättä saattaa jäädä vaikka tuleva työhaastattelija tai potentiaalinen bisneskumppania. Mutta se siitä, mennään rakentavaan osioon.
Jos tervehtimättömyys nyppii, kannattaa ottaa käyttöön eri tunnetilat läpi käyvä neljän tervehdyksen sääntö. Se tietysti pätee vain ihmisiin, joihin törmäämme usein ja samoissa ympyröissä. Jos kohde ei vastaa ensimmäiseen tervehdykseen, olo on ehkä hämmentynyt. Ei silti vielä hätää, sillä voimme olettaa hänen jättäneen toimimatta esimerkiksi epähuomiossa, ujouttaan, tuntemattoman pelossa, ylpeyttään tai ihan vain periaatteesta. Ryhdytään eliminoimaan vaihtoehtoja pois ja moikataan seuraavana päivänä uudelleen. Ei taaskaan reaktiota. Mielen valtaa tässä vaiheessa väkisinkin närkästys. Onko naamassa jokin vikana, vai? Nyt voimme mahdollisesti poistaa vaihtoehdoista epähuomion. Kolmannella kerralla tuntemattoman pelon voi olettaa ainakin jo osittain karisseen. Olemme kieltämisvaiheessa, ja uskomme vielä voittavamme kohteen puolellemme. Neljännellä kerralla ujokin saattaa jo uskaltaa edes inahtaa, mutta jos näin ei tapahdu, on aika hyväksyä tosiasiat. Henkilö ei kerta kaikkiaan tervehdi, ja se hänelle sallittakoon. Tässä vaiheessa voi itsekin lakata tervehtimästä, jos siltä tuntuu. On turha enää tuhlata energiaa. Kohde kannattaa luokitella harmittomaksi introvertiksi, ja se siitä.
Huomautettakoon, että tervehdystä paljon tehokkaampi keino eri kestoisten kontaktien solmimiseksi on sanoa riittävän kovaan ääneen ja kiireettömästi ”jaaha”. Etenkin varttuneet mieshenkilöt käyttävät konstia usein. Jaaha herättää mielenkiinnon ja laittaa miettimään. Mitä tuolla jaahan sanojalla oikein on mielessä? Nyt kun sain huomion, niin vaikka mitä! Ajatko Runosmäen kautta? Menetkö myös neloskerrokseen? Mistä löytyy tex mex -tuotteita? Löytyykö tätä kokoa largena?
Simo Ahtee
Kirjoittaja on toimittaja