Euroalueen kriisimaat toipuneet hyvin eri tahtiin

Euroalueen kriisimaat ovat päässeet taantumasta jaloilleen hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Irlannissa elpyminen on ollut erittäin nopeaa, Portugalissa hidasta, Kreikassa lähes olematonta.

Eritahtisen kehityksen taustalla on monia syitä. Suomen Pankin tällä viikolla julkistaman katsauksen mukaan keskeinen selitys on talouden rakenteissa.

– Ne maat, jotka ovat kyenneet tekemään uudistuksia, ovat toipuneet nopeammin, sanoo kansainvälisen ja rahatalouden toimiston päällikkö Hanna Freystätter.

Irlannin nopeaa toipumista selittää osaltaan se, että finanssikriisin iskiessä maan yrityssektorin toimintaympäristö oli hyvässä kunnossa. Kreikassa julkinen talous oli jo lähtötilanteessa surkeassa jamassa ja maan julkinen velka oli korkealla tasolla.

Freystätterin mukaan iso tarina kriisimaiden ahdingon taustalla on se, että pankkien ongelmat vetivät myös niiden kotivaltiot vaikeuksiin. Sama päti myös toisin päin. Pankkien ja niiden isäntämaiden välistä kohtalonyhteyttä on sittemmin pyritty höllentämään pankkiunionin avulla.

– Riippuvuussuhde kärjisti euroalueella finanssikriisin valtioiden velkakriisiksi. Se johti siihen, että kaikissa kriisimaissa rahoitusolot kiristyivät: pankkilainojen korot sekä yrityksille että kotitalouksille pysyivät hyvin korkealla, vaikka samalla rahapolitiikkaa kevennettiin.

Kriisimailta vaaditun vyönkiristyksen vaikutuksista on kiistelty tukiohjelmien käyttöönotosta lähtien. Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan taantumassa toteutettu julkisten alijäämien leikkaaminen oli suuri virhe, koska se aiheutti pysyvää vahinkoa euromaiden julkiseen talouteen.

– Tässä on tietysti erotettava se, mitä taantumissa on järkevää tehdä talouden elvyttämiseksi ja se, mihin on varaa eli mikä on julkisen talouden budjettitilanne. Viime taantuman aikana tai sen jälkeen nämä tavoitteet olivat ristiriitaisia, sanoo tutkimuksen tekoon osallistunut professori Juha Tervala.

Tervalan mielestä kriisimailta vaadittu budjettisopeutus oli suhdannemielessä väärä ratkaisu. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut, koska muut euromaat eivät olleet valmiita lainaamaan rahaa ilman tiukkaa ehdollisuutta.

– Emme tietysti voi antaa tukipaketteja tai taata euroalueella ongelmamaiden valtionlainoja, jollei ole uskottavia ohjelmia, että velat tulevat maksettua ja ongelmamaat sopeuttavat talouttaan uskottavalla tavalla.

Tervalan mukaan joustavampi aikataulu olisi kuitenkin ollut tutkimustulosten valossa perusteltua.

Freystätter kommentoi Helsingin yliopiston tutkimusta huomauttamalla, että kriisimaiden toipumista ei voi tarkastella vain finanssipolitiikan näkökulmasta.

– Kriisin tarina on aika monimutkainen, en nostaisi ihan niin suurella painolla finanssipolitiikkaa. Julkisen talouden sopeutus on ollut myös välttämätöntä. Ne maat eivät saaneet enää ulkoista rahoitusta. Kun velkaa ei saa, velkarahalla ei voi myöskään elvyttää.