Kolumni: Kaikin keinoin kohti onnellista elämää
Milloin ihminen on onnellisimmillaan? Tuoreet vanhemmat sen ainakin tietävät. Oman lapsen syntymä vie voiton kaikesta siihen asti koetusta. Isovanhemmat taas huomauttavat, että parempaa on vielä luvassa. Mikään ei voita tunnetta, joka syntyy kun saa pitää sylissä ensimmäistä lapsenlasta. Eiköhän silti tuhahdeta yllä mainitulle hössötykselle, sillä viime aikojen uutisten valossa lapset ovat out. Syntyvyys laskee Suomessa. Ilmeisesti onnellisuutta haetaan tai on haettava jostain muualta kuin lapsista, kuka mistäkin syystä.
Suomi on YK:n mukaan maailman onnellisin maa. Onnellisuusraportiin liittyvässä uutisoinnissa esiin nousivat bruttokansantuotte per asukas, elinajanodote, kansalaisvapaus ja esimerkiksi korruption määrä liike-elämässä. Nämä ovat oikeastaan hyvinvoinnin ja vaurauden mittareita, eivät suoranaisen onnellisuuden, sillä voihan myös rikas, vanha, terve, vapaa ja puhtaan omatunnon omaava bisneshai voi olla onneton. Hyvinvointi ja onnellisuus kyllä kulkevat käsi kädessä, mutta tavallisessa arjessa ote ei kuitenkaan ole niin tiukka, etteikö tilaa olisi myös sellaiselle onnellisuudelle, jota on vaikea mitata.
Tai on ainakin vielä. En ihmettelisi, jos joskus tulevaisuudessa omaa onnellisuuttaan pystyisi tarkkailemaan mitä erilaisimpien appsien avulla. Japanilaistutkijat äkkäsivät, että onnellisuus muodostuu aivoissa etukiilaksi kutsutulla alueella, joten sinne vain anturit kiinni ja sovelluksia kehittelemään. Ei kai se sen vaikeampaa ole? Health 87%, exprerience 55%, happiness 95%. Lukemien seuraaminen olisi mielenkiintoista, koukuttavaa ja samalla pelottavaa.
Nykyään pelillistämisellä yritetään saavuttaa tuloksia vähän jokaisella elämän osa-alueella, joten ehkä se voisi auttaa myös täydellisen onnellisuuden tavoittelussa. Homman voisi viedä oikeaan elämään ja paljon pidemmälle kuin The Sims -pelissä. Asetetaan oletustavoitteeksi vaikka se lasten saaminen. Ehkä suomalaiset saataisiin vällyjen alle The Finns -pelin avulla, kun kerran vauvatalkoopuheet eivät ole vedonneet nuoriin aikuisiin eikä meillä ole kuningastakaan, joka antaisi käskyn lisääntyä. Lapsen saaminen nostaisi happiness-prosentin 90:ään ja isovanhemmuus 99:ään, sillä pitäähän varaa jäädä vielä lottovoitollekin. Paha vain, että vaipanvaihto pudottaa health-prosentin lähelle nollaa. Toisaalta kokemuspisteet nousevat.
Pisteitä saisi tietysti myös yt-neuvotteluista selviämisistä, yllättävän maltillisista sähkön siirtomaksuista, Netflix-sarjoista, oikeasti syöntikypsistä avokadoista sekä hampurilaisista, jotka todella ovat samanlaisia kuin mainoskuvissa. Niin ja hymyistä, halauksista ja yhdessäolosta. Pienistä asioista, kuka mistäkin pitää.
Simo Ahtee
Kirjoittaja on toimittaja.