Kansanedustajat saavat tiistaina eteensä harvinaisen ison urakan, kun paljon huomiota herättäneiden tiedustelulakien käsittely alkaa eduskunnassa. Massiiviseen lakipakettiin sisältyvät esitykset siviili- ja sotilastiedustelusta sekä tiedustelutoiminnan valvonnasta. Lisäksi perustuslakia on tarkoitus muuttaa siten, että luottamuksellisen viestin suojaa voitaisiin rajoittaa kansallisen turvallisuuden nimissä.
Lakien tavoitteena on taata kansallinen turvallisuus tilanteessa, jossa viestintäteknologia kehittyy nopeasti ja uhkista on tullut yhä enemmän rajat ylittäviä.
Kansalaisten silmissä kiinnostavin osuus on siviilitiedustelu, joka on herättänyt huolia yksityisyyden suojan murenemisesta.
Merkittävä muutos olisi se, että suojelupoliisi ja Puolustusvoimat saisivat oikeuden tiedusteluun myös ilman selvää rikosepäilyä. Perusteluna on, että näin voitaisiin ehkäistä paremmin esimerkiksi terrorismia.
Erityistä huomiota lakiesityksissä on herättänyt tietoliikennetiedustelu, joka tarkoittaa Suomen rajat ylittävän verkkoliikenteen kuten sähköpostiviestien tai Whatsapp-puhelujen seulomista. Tätä on perusteltu tarpeella suojautua vakavilta tietoverkkouhkilta. Tähän asti viranomaisilla ei ole ollut valtuuksia kyseiseen tiedusteluun.
Hallitus on tähdentänyt, että kyse ei ole massavalvonnasta, koska lakiesitykset eivät mahdollista yleistä, kaiken kattavaa tietoliikenteen seurantaa. Tietoa suodatettaisiin tarkoin hakuehdoin ja aina erikseen tuomioistuimen luvalla. Suojelupoliisilla pitäisi olla ensin tieto tai epäilys jonkin selkeän ulkoisen uhkan olemassaolosta.
Suomen sisällä tapahtuvan verkkoliikenteen seulonta olisi kielletty. Tiedustelu koskisi tietoliikennettä, joka siirtyy suomalaisesta viestintäverkosta ulkomaiseen verkkoon tai päinvastoin.
Rajoituksista huolimatta on oletettavaa, että tietoliikennetiedustelussa nousee esiin sivullisia koskevia viestejä ja tietoja, joiden tiedustelu on kiellettyä. Supon olisi hävitettävä tällaiset tiedot heti, kun niiden luonne on käynyt ilmi. Viranomaisilla olisi myös ehdoton kielto hyödyntää tällaisia tietoja mitään tarkoitusta varten.
Lausuntokierroksella kiinnitettiin huomiota siihen, että laeista on vaikea saada tarkkaa käsitystä, mihin ja kuinka laajaan aineistoon tietoliikennetiedustelu voisi kohdistua.
Supolla ei olisi välttämättä velvollisuutta ilmoittaa kohdehenkilölle, jos hänen viestiliikenteensä on päätynyt seulaan. Vastineeksi jokaisella olisi oikeus tehdä tiedusteluvaltuutetulle kirjallinen tutkimispyyntö siitä, onko häneen kohdistunut tiedustelua ja onko se ollut laillista.
Tiedustelua tekevien tahojen valvontaa varten perustettaisiin uusi viranomainen, tiedusteluvaltuutettu. Hänellä olisi laajat oikeudet saada viranomaisilta selvityksiä tiedustelutoiminnasta sekä tehdä tarkastuksia näiden toimitiloihin. Valtuutettu voisi myös määrätä, että tiedustelutoiminta on keskeytettävä tai lopetettava, jos hän katsoo, että siinä on menetelty lainvastaisesti.
Tiedusteluvaltuutettu toimisi tietosuojavaltuutetun toimiston yhteydessä. Lisäksi eduskuntaan perustettaisiin erillinen parlamentaarinen valvontavaliokunta.
Huolta on herättänyt erityisesti se, miten valvojien riippumattomuus taataan ja miten valtuutettu saa riittävät resurssit työhönsä.
