Sadat sotavangit kuolivat rakentaessaan rataa Orivedeltä Jämsään

Turun Sanomat

30.8.2012 11.46

Päivitetty 30.8.2012 12.45

Jatkosodan aikana venäläisiä sotavankeja käytettiin eri puolilla maata muun muassa radan rakentamisessa. Eräs tällainen hanke oli rautatie Orivedeltä Jämsään. Tätä tarkoitusta varten sotilashallinto luovutti noin tuhat sotavankia. Heistä noin kolmannes kuoli kylmään, nälkään ja tauteihin, kertoo tietokirjailija Tenho Pimiä uudessa teoksessaan Sotavankileiri n:o 23 (Helsinki-kirjat).

Kirjassaan Pimiä läpivalaisee vuoden toiminnassa olleen Oriveden leirin toimintaa sekä sen vaikutusta lähiympäristöön. Sotavangithan työskentelivät ratatöiden lisäksi muun muassa metsätöissä ja maataloissa.

Ihmisten muistoissa Oriveden sotavankileirillä on melko huono maine.

– Kyllä he lähinnä muistavat siellä vallinneen hirveän kurjuuden. Toki sotilashallinto yritti oloja kohentaa, mutta vankimäärä ei ollut mitenkään synkassa resursseihin nähden, Pimiä kertoo.

Suomalaisten toiveajattelussa oli esimerkiksi pitää vangit vaatetettuna sotasaalistavaroilla, jolloin se ei olisi vaatinut kovin paljon omia panostuksia. Lisäksi ruokahuolto oli talvella 1941–1942 huono koko maassa, mutta erityisen huono se oli vankileireillä.

TS–STT

Seuraa ja lue uutisia aiheesta

Keskustelut (8)

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.

Kirjoita uusi viesti

Huomio! Turun Sanomien keskustelupalstan säännöt ovat uudistuneet. Tavoitteena on parantaa moderointia siten, että kommentit ehditään käsitellä nykyistä nopeammin. Uudistus ei vaikuta lehden mielipidesivun toimintaan. Tutustu uusiin käytäntöihin täällä.

Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.

Virhe viestin lähetyksessä.

TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun. Tehdään yhdessä Turun Sanomien keskustelupalstasta paikka, jossa on mukava keskustella asiallisesti kiinnostavista aiheista.

Keskusteltavaksi avattavaista jutuista päättää Turun Sanomien toimitus. Kaikista jutuista ei voi keskustella. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea tai poistaa aiemmin avoinna olleen keskusteluketjun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme vahvasti oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Toisen ihmisen nimellä tai valheellisesti jonkun tahon edustajana esiintyminen on kiellettyä.

Kaikki viestit tarkastetaan ennen julkaisua. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja moderoidaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22 muun työn ohessa. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Verkkokeskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Viestien julkaisusta päättää toimitus oman harkintansa mukaan. Emme ehdi vastamaan yksittäisten kommenttien julkaisua tai julkaisematta jättämistä koskeviin tiedusteluihin.

Jos kommenttiketjuun on mielestäsi lipsahtanut sääntöjen vastainen tai muutoin epäasiallinen viesti, ilmoita asiattomasta viestistä keskustelussa. Toimitus päättää, onko ilmoitus aiheellinen.

Jos jutussa on virhe, kerro siitä suoraan toimitukselle, älä keskusteluketjussa. Saamme tiedon näin nopeammin ja voimme korjata virheen. Virheistä voit kertoa sähköpostitse osoitteeseen ts.verkkotoimitus@ts.fi.

Toimitus voi käyttää keskustelupalstalle tulleita viestejä esimerkiksi aihetta käsittelevän jatkojutun julkaisun yhteydessä.

Päivän aikana avautuneet keskustelut sulkeutuvat oletuksena klo 23. Toimitus voi avata paljon kommentteja keränneitä juttuja uudelleen keskusteltavaksi seuraavana päivänä.

Julkaistavaksi valittavien viestien on noudatettava seuraavia sääntöjä:

Lue juttu ja kommentoi vain sen aihetta. Älä yritä vaihtaa aihetta.
Älä kommentoi itse keskustelua tai toisten kommentteja. Muiden keskustelijoiden kirjoitustyyliä tai henkilöä käsitteleviä viestejä ei hyväksytä.
Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia, väkivaltaan tai muuhun laittomaan toimintaan yllyttäviä tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista.
Muista hyvät tavat, älä huuda, kiroile tai käytä epäkohteliaita nimityksiä. Älä ilakoi toisten vastoinkäymisillä tai pilkkaa ketään. Suhtaudu muihin keskustelijoihin kunnioittavasti. Ole kriittinen asiallisesti.
Varmista, että esittämäsi tiedot pitävät paikkansa. Älä jaa epämääräisiä huhuja tai perustelematonta mutuilua.
Viestisi kuuluu viedä keskustelua eteenpäin: Älä toista samaa asiaa, jonka joku muu on jo todennut. Älä jankuta tai kirjoita perustelemattomia negatiivisia heittoja.
Kirjoita napakasti, todella pitkä viesti saattaa jäädä julkaisematta.
Voit liittää kommenttiisi teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Aiemmat viestit (8)

Vanhimmat ensin

Vastaa

Mummo keinutuolissaan30.8.2012 22.49

Olosuhteet vaikeat koko Suomessa

Sota-ajan vanki- ja internointileirien (ns. keskittämisleirien) tutkimuksissa on usein jätetty huomioimatta se, että venäläisvankien suureen kuolleisuuteen vaikutti heidän huono kuntonsa jo ennen vangiksi joutumistaan, ja se ei ollut suomalaisten syy. Venäläisillä ei myöskään ollut rokotuksia kuin suomalaisilla, ja leirioloissa ja vähäisen muonituksen varassa heidän kuntonsa saattoi romahtaa täysin. Jälkeenpäin on vaikea todentaa sitä, kuinka paljon vankien huono peruskunto ja rokotusten puuttuminen vaikutti heidän kuolleisuuteensa

Tämä oli tilanne mm. Äänislinnassa, jossa kaikki leireissä olevat venäläiset muonitettiin. Ruoka-annosten suuruus laskettiin kaloritaulukon ja ravinnon kulutustarpeen mukaan. Venäläiset vastasivat itse leirien sisäisistä asioista ja muonanjaosta, eikä jako useinkaan tapahtunut oikeudenmukaisesti. Vuoden 1942 aikana suomalaiset alkoivat rokottaa venäläisiä, ja elintarviketilanteen parantuessa myös leirien muonatilanne koheni.

Äänisniemellä suomalaiset muonittivat koko jatkosodan ajan 12 000 venäläisasukasta, ja sota-ajan pulataloudessa se on ollut suuri ponnistus. Talven 1941-42 elintarviketilanne oli erittäin vaikea koko Suomessa.

Joidenkin sotavankileirien (kuten Kovero Itä-Karjalassa) kurjat olosuhteet johtuivat siitä, että miehistön puutteessa niiden johtoon määrättiin entisiä rangaistusvankeja, joilta puuttui täysin ymmärrys vankien inhimillisestä kohtelusta. Koverossa muonan vähäisyys tai jopa antamatta jättäminen oli yksi simputuksen muoto.

Suomalaiset syyllistävät itseään turhaan em. asioista - 2. maailmansodan aikana Suomi oli kenties inhimillisin vankien kohtelija, mutta tuo yleisfakta ei ole puolustus sille tosiasialle, että joillakin leireillä (kuten Kovero ja Orivesi) vangeilla oli erittäin huonot olot.

Ilmoita asiaton viesti

Vastaa

Haluatko käyttää

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.

Kirjoita vastaus viestiin

Huomio! Turun Sanomien keskustelupalstan säännöt ovat uudistuneet. Tavoitteena on parantaa moderointia siten, että kommentit ehditään käsitellä nykyistä nopeammin. Uudistus ei vaikuta lehden mielipidesivun toimintaan. Tutustu uusiin käytäntöihin täällä.

Viesti

Peruuta