Huhtikuu 2009: Turvapaikanhakijat toivat uutta vauhtia kyläkoulun arkeen
– Mitä näkyy kuvassa, Sanna Kohijoki kysyy painottaen jokaista sanaa yhtä voimakkaasti.
Seitsemän päätä painuu monisteen ylle. Yksi huomaa haarukan, toinen porkkanan, kolmas kellon. Kohijoki kirjoittaa sanat taululle, Faadumo, Sareedo, Haaruun, Ahmed, Dia, Aisho ja joukon tuorein tulokas Zohal matkivat tarkasti perässä.
Punkalaitumen piskuisessa Pohjoisseudun kyläkoulussa kukaan ei vuosi sitten voinut edes kuvitella, minkälainen kansainvälisyyden keskus opinahjosta kehkeytyisi.
Aiemmin koulussa oli nähty vain pari ulkomailta tullutta vierasta, mutta nyt tulijoita on useammastakin maailman kriisipesäkkeestä.
Vuoden alkupuolella Punkalaitumen vastaanottokeskus avattiin kolmannen kerran ja kouluikäisille ryhdyttiin etsimään opinahjoja. Punkalaitumella tiedettiin, että tulokkaat on hyvä saada samantien mukaan normaaliin arkeen.
Kunta pestasi Pohjoisseudun koulun johtajan Kai Lindvallin miettimään pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden koulutusta ja mies rakensi selkeän kuvion: alakoululaiset kyläkouluun, yläkoululaiset koulukeskukseen, vanhemmat Huittisiin Länsi-Suomen opistoon.
Nuorimmaiset hän sai omaan kouluunsa. Kolmiopettajaisesta koulusta kasvoi neliopettajainen, kun Kohijoki seurasi lapsia idylliseen puukouluun.
– Enää ei tarvita erityisiä kansainvälisyyspäiviä, Lindvall hymähtää.
Pienet erot saavat näkyä
Ikkunasta avautuu näkymä pihalle. Kuuset kiertävät pihaa, keskellä on avoin kenttä.
Haaruun ja Ahmed juoksevat pallon perässä minkä kintuistaan pääsevät, ja kylällä asuvat pojat yrittävät pysyä vauhdissa mukana. Faadumo ja Sareedo juoksevat hameissaan hippaa tyttöjen joukoissa.
Välitunnilla ei erotella, kuka on turvapaikanhakija, kuka paljasjalkainen punkalaitumelainen.
– Tai no, siitä pidetään huoli, että Haaruun ja Ahmed eivät ole pelissä samalla puolella. Se joukkue voittaisi aina, opettajat kuiskaavat.
Vaikka koulussa eletään vuosikymmenien aikana muokkautunutta arkea, uusien tulokkaiden myötä on tapahtunut pieniä muutoksia. Kun muissa luokissa pidetään aamuhartaudet, maahanmuuttajien luokassa kerrataan viikonvaihteen tekemisiä.
Pääsiäisjuhlavalmisteluissa painotetaan kevään tuloa, ei aiempien vuosien tapaan kristillistä sanomaa. Ruokatunnilla muut lapioivat lautaselle possunlihaa. Maahanmuuttajille on broileria.
– Sil ei oo sama uskonto kun meillä, pikkupoika tokaisee perusteluksi ja nyökkää Diaa kohti.
Vaikka pieniä muutoksia on tehty, ei monikulttuurisuudesta kumpuavia eroja korosteta. Ne otetaan huomioon normaalina osana arkea.
Väkipulasta kärsivissä kunnissa on tilaa
Yläkerran luokassa opiskellaan suomen kieltä. Alakerran luokissa oppia imetään kahden ikäluokan yhteisluokissa.
– Meillä on nyt 55 oppilasta, joista kuusi on maahanmuuttajia. Minä olen sanonutkin, että maahanmuuttajat sopivat hyvin maaseudulle, jossa on käyttämätöntä kapasiteettia. Isoissa keskuksissa on resursseista pula, Lindvall sanoo.
Punkalaidunta ovatkin viime kuukausien aikana seuranneet naapuruston kunnat Kokemäki että Urjala.
Maahanmuuttajista on tullut haluttuja asukkaita. He tarvitsevat peruspalveluja, joten palvelut pysyvät myös kanta-asukkailla. Valtio maksaa maahanmuuttajista aiheutuvat lisäkulut ja vastaanottokeskuksia pyörittävä SPR palkan kymmenille työntekijöille.
Yritykset odottavat, että maahanmuuttajista kasvaa heille ammattityöntekijöitä.
Turvapaikanhakijoita vastaanottavilta kunnalta vaaditaan silti selkeää halua ja omaa panosta hädässä olevien auttamiseen. Avun tarve ja valtion maksamat avustukset eivät kulje käsi kädessä.
– Olemme joutuneet luomaan maahanmuuttajille palveluita kunnan omalla rahalla aika nopeassa tahdissa, ja valtionosuus koulupalveluihin tulee vasta 2011, Lindvall sanoo.
Vuodessa osaksi omaa luokkaa
Kai Lindvall istuu tietokoneen ääressä, tuijottaa koneen päälle nostettua kameraa ja yrittää saada yhteyden naapurihuoneeseen.
– Me yritämme rakentaa järjestelmän, jonka avulla nämä voisivat opiskella omaa äidinkieltään Tampereella olevan opettajan johdolla, Lindvall sanoo ja nyökkää vierellään hyöriviin lapsiin.
Punkalaitumella on oivallettu yhtälö, jossa sekä korostetaan tulijoiden omaa kulttuuria että imaistaan heidät mukaan suomalaiseen yhteiskuntaan.
Maahanmuuttajat sujahtavat muun koulun elämään vaiheittain. Dia on jo ottanut askeleen kohti 1–2-luokkaa. Suomen kielen ja matematiikan tunneilla Dia istuu suomalaisten lasten rinnalla, ja yrittää pysytellä tahdissa mukana.
Into oppia on niin vahva, että siinä missä tyttö taidoissa vielä jää hieman muista jälkeen, ottaa hän tarkkaavaisuudessa takaisin.
– Ajatus on, että maahanmuuttajat siirtyvät asteittain muihin luokkiin, Lindvall sanoo.
Muutos tapahtuu vaiheittain. Jo nyt maahanmuuttajat opiskelevat suomalaislasten kanssa yhteisillä tunneilla käsitöitä, kuvaamataitoa, liikuntaa ja musiikkia.
Vuoden päästä he ovat sujahtaneet kokonaan yhteisille tunneille.
Julkaistu Turun Sanomissa 5.4.2009
