Suomalainen Finnarp-retkikunta lähtee jälleen kohti Etelämannerta ensi lauantaina, kertoo Ilmatieteen laitos. Yhdeksänhenkinen retkikunta viettää Suomen Etelämanner-tutkimusasema Aboalla kaksi kuukautta ja palaa takaisin tammikuun puolivälissä.
Vierailun aikana retkikunta tekee muun muassa geologisia tutkimuksia ja kokoaa automaattisten mittalaitteiden vuoden aikana keräämää tietoa.
Aboalla ja sen ympäristössä on muun muassa sääasemia, maan- ja jään järistyksiä mittaava seismometri, geodeettisia tutkimuksia tukeva GPS-asema sekä lumen ja jään fysikaalisia ominaisuuksia mittaavia asemia.
Aikaisempien vuosien tapaan asemalla tehdään tutkimusten lisäksi myös erilaisia korjaus- ja huoltotöitä. Asemalle asennetaan kaksi uutta monitoimikonttia tutkijoiden majoitus- ja työtiloiksi.
Aboa-tutkimusasema sijaitsee Kuningatar Maudin maalla noin 130 kilometrin päässä rannikolta ja noin 5 000 kilometrin päässä Etelä-Afrikan Kapkaupungista.
Tutkimusasema rakennettiin 1980-luvun lopulla, minkä jälkeen Suomesta on tehty tutkimusmatkoja Etelämantereelle säännöllisesti. Tutkimusaiheet ovat liittyneet muun muassa ilmatieteisiin, geologiaan ja geofysiikkaan.
Etelämantereella on marras-tammikuussa kesä, ja lämpötila pysyttelee 0–20 pakkasasteen välillä. Etelämantereen kesälle on tyypillistä jatkuva valo ja voimakas auringon säteily sekä ankarat lumimyrskyt.
Päällikkö Mika Kalakosken mukaan retkikunnan työ Etelämantereella on vaativaa, minkä vuoksi ennakkovalmistelut ja etenkin henkilöstön valinta ja valmentautuminen ovat ratkaisevassa roolissa.
– Etelämantereella ei näy televisio, eikä siellä toimi internet tai puhelin. Satelliittijärjestelmän välityksellä voi lähettää ja vastaanottaa sähköpostiviestejä, mutta sekin on hidasta. Vettä suihkuihin ja juomavedeksi saadaan läheiseltä jäätiköltä tai lunta sulattamalla, Kalakoski kertoo arjesta tutkimusasemalla.
