Pohjoismaiden neuvosto voi olla muinaisjäänne, mutta tarvittaessa se reagoi nopeastikin
Kansanedustaja Juho Eerola (ps) muistaa hyvin Pohjoismaiden neuvoston istunnon lokakuussa 2015 Islannissa. Asialistan ulkopuolelta tärkeimmäksi puheenaiheeksi nousi turvapaikanhakijoiden tulo Pohjoismaihin. Siitä Pohjoismaiden ministerit keskustelivat kokouksissaan.
– Ei mennyt kuin muutama viikko, niin Ruotsi sulki Tanskan-vastaisen rajansa, Eerola sanoo.
Esimerkki kertoo Pohjoismaiden neuvoston merkityksestä maiden välisessä diplomatiassa. Neuvosto ei päätä jäsenmaiden lainsäädännöstä, vaan tekee pelkkiä esityksiä. Neuvoston kokoukset kuitenkin tarjoavat ympäristön, jossa esimerkiksi pääministerit voivat reagoida nopeastikin tuoreisiin asioihin.
– Pohjoismaiden neuvoston merkitys on ollut menneisyydessä suurempi siksi, että pohjoismaiden poliittiset päättäjät kohtasivat toisensa ja oppivat tuntemaan toisiaan ensisijaisesti juuri siellä, ei EU-kokouksissa tai kansainvälisissä konferensseissa, kertoo pohjoismaisen yhteistyön ministeri Anne Berner (kesk).
Pohjoismaiden neuvosto perustettiin vuonna 1952. Suomi ei kuulunut perustajajäseniin, vaan liittyi mukaan vuonna 1955. Aikanaan ulkopoliittisesti tärkeä liittyminen oli mahdollista vasta Neuvostoliiton johtajan Josif Stalinin kuoleman jälkeen.
Kokous tuo Helsinkiin pohjoismaiset päättäjät
Pohjoismaiden neuvosto kokoontuu Helsingissä tiistaista 31. lokakuuta torstaihin 2. marraskuuta. Neuvostoon kuuluu 87 jäsenmaiden kansanedustajaa. Lisäksi useat pohjoismaiset ministerikollegat, muun muassa pääministerit ja ulkoministerit, pitävät omia kokouksiaan.
Juho Eerola on tällä hetkellä Pohjoismaiden neuvoston varapresidentti ja Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja. Suomella on neuvoston puheenjohtajamaana myös neuvoston presidentin paikka. Presidenttinä on ahvenanmaalainen Britt Lundberg.
Neuvoston asialistalla tärkeimmät asiat ovat rajaesteiden poistaminen ja suomen ja islannin ottaminen neuvoston virallisiksi työkieliksi ruotsin, tanskan ja norjan lisäksi.
Rajaesteisiin liittyy yhteispohjoismainen sähköinen tunnistaminen, joka voisi toteutuessaan helpottaa työnhakua, pankkitilin avaamista tai opiskelua toisessa maassa. Neuvosto käsittelee esitystä kokouksessaan, mutta vielä ei tiedetä, kuinka jäsenmaat vievät sitä eteenpäin.
Kieliäänestyksestä odotetaan tiukkaa
Neuvoston työkielistä äänestetään torstaina. Tämän päätöksen merkitys olisi sekä symbolinen että käytännöllinen. Jos suomi ja islanti hyväksytään työkieliksi, aloitteita voisi tehdä niillä kielillä ja asiakirjat käännettäisiin heti. Jo nykyään kokouksissa on tulkkaus esimerkiksi suomeksi.
Äänestyksestä odotetaan tiukkaa. Aiemmin kohua nosti, kun ahvenanmaalainen presidentti Britt Lundberg ei äänestänyt neuvoston puheenjohtajistossa Suomen ja Islannin aloitteen puolesta, vaan kannatti kompromissialoitetta, joka olisi parantanut kielten asemaa, mutta vähemmän. Nyt Lundberg on muuttanut mieltään.
– Ensi torstaina istunnossa äänestän Suomen ja Islannin delegaatioiden esityksen puolesta. Lausuntokierroksen perusteella voidaan kuitenkin olettaa, että aloite ei saa neuvoston enemmistöä taakseen, hän arvioi.
Eerola on optimistisempi. Hän uskoo, että Suomen ja Islannin sekä sosiaalidemokraattien ja hänen Vapaa Pohjola -ryhmänsä äänet riittävät kielialoitteen läpimenoon.
