"Älä huora inise"
Kopelointia, huorittelua, ulkonäön kommentointia ja vihjailua. Seksuaalisen häirinnän monet muodot ovat tuttuja myös poliitikoille. STT:n haastattelemat naispoliitikot kertovat häirintää esiintyvän etenkin sidosryhmätapaamisissa tai kansalaisten keskuudessa.
Eduskunnan naisverkoston puheenjohtaja Hanna Sarkkinen (vas.) on joutunut nielemään kommentointia ulkonäöstään ja kuuntelemaan epämiellyttävää vihjailua kentällä.
– Sitä tapaa niin valtavan määrän ihmisiä eri paikoissa, eivätkä ne kohtaamiset aina ole pelkästään miellyttäviä. Ihmiset jotenkin tuntevat, että kansanedustajat ovat vapaata riistaa, että heille voi sanoa mitä tahansa.
Myös perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) on joutunut seksuaalisen häirinnän kohteeksi eduskunnan ulkopuolella, useimmiten sidosryhmätilaisuuksissa. Hän kertoi yhdestä tapauksesta Facebookissa osana #metoo-kampanjaa.
– En ole aina ihan varma, ymmärtääkö ahdistelija nöyryyttävänsä ja loukkaavansa niissä tilanteissa.
Hänen mielestään kampanjassa on tärkeää muun muassa se, että miehet ymmärtävät ongelman laajuuden.
Saarikko korostaa, että valtaosa työtovereista eduskunnassa on nykyään fiksuja herrasmiehiä, mutta menneistä ajoista on vielä säikeitä jäljellä.
– Eduskunta on ollut perinteisesti hierarkkinen ja miesvaltainen. Tärkeää on myös muistaa, että miehetkin joutuvat seksuaalisen häirinnän kohteiksi.
Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen (kesk.) sanoo kokeneensa häirintää lähinnä nuorena kansanedustajana eduskunnassa.
– Nuoremmat sukupolvet ovat ehkä siinä mielessä tasa-arvoisempia ja saattavat ymmärtää paremmin, mikä on soveliasta ja mikä ei.
Vehviläisen mielestä on tärkeää, että uhrit ymmärtävät, ettei vika ole heidän, ja tekijät, että heidän toimintansa ei ole hyväksyttävää.
– Ensimmäinen ajatus aina on, että mitä minä tein väärin, kun sellaisen kohteeksi joutuu.
Myös kansanedustaja Sari Raassina (kok.) kertoo kokeneensa erityisesti nuorena poliitikkona runsaasti seksuaalista häirintää.
– Nyt vahvasti keski-ikäisenä häirintä on useimmiten nimittelyä, huorittelua ja ulkonäön pilkkaamista. Mutta on minuun käyty myös käsiksi.
Raassina kertoi pari vuotta sitten julkisesti, kuinka joutui seksuaalisen ahdistelun kohteeksi vaalityössään Kuopion torilla.
– Sen jälkeen sain viestejä, joiden sävy oli, että älä huora inise, että onhan se hyvä, että edes joku on susta kiinnostunut.
Raassina painottaa, että oman puolueen edustajat eivät ole häntä koskaan ahdistelleet.
– Toivon, että seuraavat sukupolvet, tytöt ja pojat, saisivat kasvaa omassa sukupuolessaan sellaiseksi kuin he ovat ilman, että heidän tarvitsee piilottaa tai hävetä kehoaan tai kokea, että heidän kehonsa ja siihen liittyvä seksuaalisuus on väline kiusaamiselle.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja Tarja Filatov (sd.) uskoo eduskunnassa olevan samalla tavalla häirintää kuin muillakin työpaikoilla. Hänkin arvelee, että eniten poliitikkoja ahdistelevat kansalaiset, esimerkiksi puheluiden ja sähköpostien muodossa.
– On myös ollut sellaista, että joku saattaa ihastua poliitikkoon tavalla, joka ei ole enää normaalia, vaan menee häirinnän puolelle.
Filatov sanoo, että hänelläkin on kokemuksia, mutta hän ei niistä mielellään puhu.
– Ne eivät ole olleet minulle häirintää, mutta jollekin muulle ne olisivat voineet olla tosi rankkoja paikkoja.
Lue myös: Terho pettyi seksuaalisen häirinnän määrään kulttuurialalla: "Jokainen tapaus on liikaa"
Seksuaalisen häirinnän vastainen #metoo poikii mielenilmauksia Ruotsissa
