Suomen kustantajat eivät halua osille kirjailijoiden lainauskorvauksista – "Tuli tarpeeton myrsky"
Kotimaisia kirjankustantajia edustava Suomen Kustannusyhdistys ei tavoittele osuutta kirjantekijöille maksettavista lainauskorvauksista, kertoo edunvalvontajärjestön johtaja Sakari Laiho.
– Meillä ei ole tarkoituksena muuttaa Suomen tilannetta. Suomen Kustannusyhdistyksen kanta on, että lainauskorvausten tilanne Suomessa on tyydyttävä, Laiho painottaa.
Kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestö Sanasto varoitti alkuviikosta, että EU:ssa valmisteltava digitaalisia sisämarkkinoita koskeva direktiivi uhkaa siirtää osan lainauskorvauksista kirjailijoilta ja kääntäjiltä kustantajille. Sanasto tiedotti asiasta maanantaina ja Lännen Media uutisoi aiheesta tiistaina.
Lainauskorvaukset ovat tärkeää lisätuloa kotimaisille kirjailijoille ja kääntäjille. Laihon mukaan Sanaston esille nostama huoli on synnyttänyt kirjallisuuden tekijöiden piirissä "myrskyn".
– Kustantajille on tullut soittoja ja tiedän, että Kirjailijaliittoon tulee hätääntyneitä puheluita. Kirjailijat ovat huolestuneet, että suomalainen kustantaja on kaappaamassa rahaa heidän toimeentulostaan, Laiho harmittelee.
Sanasto kritisoi komission direktiiviehdotusta sekavaksi ja kertoi, että kustantajat voivat saada oikeuden vaatia itselleen osaa lainauskorvauksista, mikäli europarlamentin kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan direktiiviin esittämät muutokset toteutetaan.
Laihon mielestä huoli lainauskorvauksista on ennenaikainen, koska direktiivin käsittely on yhä kesken. Europarlamentissa asian päävaliokuntana toimii oikeudellisten asioiden valiokunta, joka ei ole vielä käsitellyt asiaa. Myös EU-jäsenmaat neuvottelevat direktiivistä vielä keskenään.
– Meidän mielestämme Sanasto vähän hötkyilee, kun tällainen puolivalmis asia tuotiin kiehumaan kotimaan kamaralle. Tuli myrsky, joka on tässä vaiheessa tarpeeton, Laiho sanoo.
Kustantajilla ja Sanastolla on eri käsitys myös siitä, miten pakottavaksi lainsäädännöksi direktiiviä kaavaillaan. Laihon käsityksen mukaan valtio voisi Suomessa jatkossakin päättää, että lainauskorvaukset jaetaan vain kirjailijoille ja kääntäjille.
– Me emme halua, että EU määrittää miten meillä jaetaan lainauskorvauksia, hän lisää.
Laiho on yhtä mieltä Sanaston kanssa siitä, että direktiiviesitys on harvinaisen hankala ja monimutkainen.
– Käsitteistö on sellaista, että aina ei tiedetä mitä se pitää sisällään. Se aiheuttaa hämmennystä ja tämäntyyppisiä myrskyjä varmaan muissakin valtioissa, kun ihmiset käsittävät asioita eri tavoin.
Laiho sanoo, ettei hänkään tiedä, mistä ajatus lainauskorvauksiin puuttumisesta on peräisin.
– Tämä tuli meille täytenä yllätyksenä, vaikka olen jollakin tavalla kärryillä siitä mitä Brysselissä tapahtuu.
Laihon mukaan direktiiviesitys sisältää myös kustantajille hankalia asioita, kuten niin sanotun bestseller-lausekkeen.
– Jos kirja alkaa yhtäkkiä menestyä jotenkin paremmin, kirjailija saisi sanoa, että kustannussopimus minkä olemme tehneet, ei olekaan enää validi, vaan hänelle tulisi oikeus purkaa se, Laiho selittää.
– Olemme huolissaan siitä, mutta se ei ole vielä lähelläkään toteutumista, hän jatkaa.
Lue myös:
