Turun veitsisurmajaa oli pysäyttelemässä useita maahanmuuttajataustaisia ihmisiä. Yksi heistä oli Facebook-kuvassa oleva turkulainen Hasan. Hän loukkaantui hyökkäyksessä ja on sairaalahoidossa. Häntä puukotettiin kaulaan, muttt hänellä ei ole hengenvaaraa.
Turun veitsisurmia paikalla todistanut nuori nainen kiittelee sosiaalisessa mediassa myös toista sankaria, joka jäi auttamaan ensimmäistä uhria oman henkensä uhalla. Kuvauksesta päätellen kyseessä on maahanmuuttajataustainen ruotsalaismies, jota Expressen on jo haastatellut puhelimitse Tyksistä.
Nainen kertoo julkisessa Face Book -päivityksessään seuraavaa:
"Ennen kuin jokainen ei-kantasuomalainen tuomitaan tästä yhden ihmisen hirveästä teosta, haluaisin kertoa, mitä itse näin torilla. Todistin noin 10 metrin päästä nuoren naisen murhaa. Luulin ensin, että naista lyödään. Nainen kaatui maahan, jota seurasi vieressä olleen toisen naisen pelokas huuto—tässä vaiheessa apuun juoksi epäröimättömin elkein ei-kantasuomalainen mies, joka hätyytti 'lyöjän' pois. Sitten juoksin itsekin naisen avuksi. Huomasin naisen vierelle päästyäni, ettei naista oltukaan lyöty, vaan puukotettu kaulaan. Soitin hätänumeroon.
Tämä apuun ensimmäisenä (ja sillä hetkellä ainoana) juossut mies piteli naisen kaulaa yrittäen tyrehdyttää verenvuotoa. Sitten joku takaani huusi, että varokaa, puukottaja on tulossa takaisin. Lähdin juoksemaan karkuun, kuten muutkin lähellä olleet. Ihmiset kirkuivat ja vastaantulijat katselivat meitä huolestuneina, tietämättä mitä oli tapahtunut. Yritin edelleen soittaa hätänumeroon. Vilkaisin taakseni—uhria auttamaan jäänyt mies oli edelleen pitelemässä uhrin kaulaa.
Puukottaja tuli takaisin ja puukotti miestä. Mies oli kuullut saman varoituksen kuin me muutkin. Hänellä olisi ollut aikaa juosta karkuun meidän muiden mukana, mutta hän teki päätöksen jäädä auttamaan uhria. Hän ehti osoittaa käsittämätöntä rohkeutta ensin vastustamalla aseettomana miestä, jolla oli puukko, ja sitten valitsemalla toisen ihmisen hengen omansa puolesta jäämällä tämän luokse.
Koko tilanne oli ohi kahdessa minuutissa ja paljon tästä iltapäivästä on sumua—en muista puukottajan ulkonäöstä juuri mitään eikä mulla ole aavistustakaan, mitä olen vastannut ohikulkijoille, jotka kyselivät mitä siellä on oikein tapahtunut. Mutta tämän miehen urheuden mä muistan ja se—sekä mun läheisieni tänään osoittama rakkaus—on mun valo tässä pimeydessä. Toivottavasti pääsen vielä joskus kertomaan sen hänelle itse. Ja antamaan ison halauksen."
