Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen linjaa tämän vuoden marraskuussa siitä, tuleeko neonikotinoidivalmisteiden käyttökiellosta pysyvä.
Euroopan komissio asetti neonikotinoideja sisältävät tehoaineet väliaikaiseen käyttökieltoon vuonna 2013, kun niiden epäiltiin aiheuttavan haittaa mehiläisille sekä muille pölyttäjille.
Neonikotinoideja käytetään tuhohyönteisten torjunta-aineina kasvinsuojelussa.
Maailmanlaajuisesti ainetta käytetään maissin, soijan, vehnän ja öljykasvien viljelyaloilla.
Vaikka valmisteet ovat kiellettyjen torjunta-aineiden listalla, voivat Euroopan unionin jäsenvaltiot hakea käyttöä varten poikkeuslupaa.
Hätätilakäyttöön perustuen jäsenvaltio voi sallia aineiden käytön enintään 120 päivän ajan rajoitettua ja valvottua käyttöä varten. Tällaisia maita ovat muun muassa Suomi, Romania, Bulgaria ja Viro.
Suomi on hakenut poikkeuslupaa kolme kertaa peräkkäin. Tukes pohjaa lupien myöntämisen pari vuotta sitten päättyneeseen Neomehi-hankkeeseen. Hankkeessa Luonnonvarakeskus ja Evira selvittivät torjunta-aineen vaikutuksia mehiläisiin rypsiviljelyssä. Tulosten mukaan haittavaikutuksia ei ole.
Hankkeesta on luvattu julkaista vertaisarvioitu artikkeli tutkimuksen valmistuttua. Turun Sanomien pyytäessä artikkelia, Luke toimitti sen sisäisessä raporttisarjassa julkaistut väli- ja loppuraportit.
Tieteellinen vertaisarviointi kuitenkin uupuu.
Tukesin johtavan asiantuntijan Eija-Leena Hynnisen mukaan Suomen öljykasvituotanto lakkaisi ilman siementen peittausta.
– Kirpat ovat todellinen ongelma pohjoisissa olosuhteissa. Siementen peittaus kirppojen torjumiseksi on Suomessa ainoa toimiva torjuntakeino.
Voittoa tavoittelemattoman ympäristölakijärjestön Client-Earthin helmikuisen raportin mukaan Euroopan jäsenmaiden hakemista poikkeusluvista suurin osa oli perusteltu riittämättömästi.
Hätälupa myönnetään ainoastaan ”erityisissä olosuhteissa”, missä ”vaaraa ei voida välttää muilla keinoilla”. Raportti nostaa esimerkiksi Suomen hakemuksen vuodelta 2014. Suomi perustelee, että ilman torjunta-ainetta on ”hyvin vaikeaa tai mahdotonta viljellä [...]kasveja”.
ClientEarthin mukaan hakemuksessa ei perusteltu asianmukaisesti uhkaa taloudellisesti eikä maantieteellisesti.
Hynninen ei allekirjoita väitettä.
– Kaikki poikkeusluvat notifioidaan komissiolle. Viimeisten lupien yhteydessä on toimitettu myös useita selvityksiä tuottajien taholta koskien nimenomaan Suomen pohjoisia oloja sekä taloudellisia menetyksiä.
Toisenlaisia tuloksia aineen vaikutuksista kotimaassa oli tarjolla tänä keväänä, kun Helsingin yliopiston maataloustieteiden laitoksen professori Heikki Hokkanen havaitsi rypsin satotason olevan sidoksissa hyönteispölyttäjäkatoon. Tutkiessaan 15 eri alueen satotuloksia kahdenkymmenen vuoden ajalta, kääntyi katse torjunta-aineisiin.
– Tuloksissa näkyi selvä yhteys: mitä enemmän maakunnissa neonikotinoidia käytettiin, sitä suurempi oli satotason lasku. Kahdenkymmenen vuoden aikana mehiläispesien määrä tai peltoreuna-alueiden koko ei ole muuttunut merkittävästi. Ainoa muuttunut, tuloksia selittänyt tekijä oli torjunta-aineen kasvanut ja laajentunut käyttö.
Hokkanen uskoo, että neonikotinoidien korvaamisen ratkaisuksi saatetaan tarjota muiden insektisidien eli hyönteismyrkkyjen käyttöä.
– Niin on tehty vuosikymmeniä, että korvataan toisella aineella edellinen. Se on jatkuva noidankehä, jos aineesta ei tehdä kattavia tutkimuksia ennen käyttöönottoa.
FAKTA
Torjunta-aineen kohtalo ratkeaa marraskuussa
Neonikotinoidit ovat kemiallisia yhdisteitä, joita käytetään kasvinsuojelun tehoaineina torjumaan tuhohyönteisiä.
Torjunta-aine tuli markkinoille 1990-luvulla. Sitä käytetään maissi-, soija-, vehnä- ja öljykasviviljelmillä.
Euroopan unioni kielsi neonikotinoidivalmisteet väliaikaisesti vuonna 2013.
Jäsenmaat voivat hakea erikoislupaa niiden käyttöön.
Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen päättää marraskuussa tuleeko kiellosta pysyvä.
Lisäksi päätetään laajennetaanko kielto koskemaan myös muita kuin kukkivia kasveja.
