Lapsikaappaus teki valtioneuvoston Markku Mantilasta infosoturin – "Toteutan pitkäaikaisen haaveeni"
Valtioneuvoston viestintäjohtajan tehtävän jättävä Markku Mantila perustaa syksyllä viestintätoimiston, joka erikoistuu informaatiovaikuttamisen vastustamiseen.
Hän kertoo Lännen Median haastattelussa, että ajatus yrittäjäksi ryhtymisestä on syntynyt samalla kun Mantilan oma tietoisuus ja osaaminen ovat kasvaneet.
– Nämä kolme vuotta valtioneuvostossa ovat olleet melkoinen korkeakoulu. En tiedä yhtään hommaa, jossa olisin voinut saada niin hyvän kontaktiverkoston kuin olen tässä saanut.
Valeuutisiin varautumisen ammattilaisia on Mantilan mukaan Suomessa vielä vähän. Hän ei usko, että juuri saman alan yrityksiä on lainkaan.
– Kiinnostusta on ollut jo hyvin. Elokuun lopussa menen puhumaan aiheesta Tanskan ulkoministeriöön, ja on minulla jo joitakin sopimuksiakin tiedossa. Yksi on suuri yritys, jonka nimeä en vielä paljasta.
Ajatus siitä, että informaatiovaikuttamisen asiantuntemuksesta voisi tulla uusi ura, syntyi viime syksynä.
Markku Mantila oli Vaasassa puhumassa pelastusalan ammattilaisille informaatiovaikuttamisesta ja valeuutisista. Noin viikko luennon jälkeen Seinäjoen Ylistarossa sijaitsevassa lasten vastaanottokodissa oli tapaus, jossa toinen huostaanotettujen lasten vanhemmista oli hakenut lapset luvatta mukaansa. Lapset olivat venäläisiä.
– Olin puhunut Vaasassa siitä, miten Venäjällä levisi mitä kummallisimpia juttua juuri venäläistaustaisten lasten huostaanotoista Suomessa. Yleisössä oli väkeä Seinäjoen sosiaalitoimesta, jonka johtaja ilmeisesti muisti minut, koska otti yhteyttä tapauksen tultua julkisuuteen. Myös Seinäjoen kaupungin viestintäpäällikkö oli yhteydessä ja kysyi neuvoja, miten toimia, mikäli venäläismedia on yhteydessä. Annoin neuvoja parhaani mukaan.
Tapauksen jälkeen Mantila havaitsi, että infovaikuttaminen, valemedia ja nettipropaganda ovat tulleet jäädäkseen.
– Eivät ne enää minnekään häviä.
Hän uskoo, että harva suomalainen yritys, viranomainen tai yhteisö on varautunut kunnolla mustamaalauskampanjoihin ja väärän tiedon levittämiseen.
– Monta ihmistä ei tarvita aiheuttamaan some-mylläkkää, joka tuntuu siltä kuin koko nettimaailma olisi sinua vastaan, eikä silloin ole määrättömästi aikaa reagointiin ja vastatoimiin. Leimahti lamppu, että tästä voisi saada leivän ihan kaupallisesti. Kohtahan se nähdään.
Siitä hetkestä, kun väärä tieto lähtee liikkeelle, on Mantilan kokemusten mukaan neljä tuntia aikaa toimia.
– Muuten valheen leviämistä on todella vaikea enää katkaista.
Esimerkiksi viime joulukuussa Imatran ampumistapauksen yhteydessä lähti hyvin pian liikkeelle virheellinen tieto siitä, että ammutut kolme naista olisivat olleet venäläisiä ja ampuja Suomen armeijan upseeri. Tarkoituksena oli osoittaa, että teko oli venäläisvastainen.
– Onneksi tämä huomattiin nopeasti ja valeuutinen saatiin tapettua heti. Oikea tieto saatiin hyvin läpi Yleisradiolle, ja poliisi tiedotti, ettei teko ollut etnisesti tai poliittisesti motivoitu. Jos valeuutinen leviää pitkään tai väärää tietoa syötetään systemaattisesti verkkoon, digitaalinen jalanjälki kasvaa ja hakutuloksiin tulee vielä pitkään paljon roskaa.
Väärän tiedon levittäjällä voi olla jokin poliittinen päämäärä, mutta ei aina.
– Esimerkiksi Isis (äärijärjestö Islamilainen valtio) ottaa nähdäkseni mielellään nimiinsä myös iskuja, joita se ei ole tehnyt, koska haluaa vaikuttaa pelottavalta. Lisäksi on yksittäisiä ihmisiä, joista osa sotkee asioita ihan huvikseen.
Viestintäjohtajan tehtävän valtioneuvostossa oli määrä olla viisivuotinen. Markku Mantila aloitti työssään marraskuussa 2014 ja lopettaa virallisesti lokakuun lopussa 2017.
Päätökseen vaikutti halu olla omien tekemistensä herra. Uuden yrityksen lisäksi hän aikoo toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa ja kirjoittaa kirjan.
Siitä on tulossa yhteiskunnallinen romaani, joka sijoittuu Mantilan lapsuuden maisemiin.
– Romaani alkaa Peräseinäjoen Mantilanmäeltä postilaatikkorivistä ja kertoo tarinan 1960-luvun lopulta nykyisyyteen.
Aihio, juoni ja hahmot ovat olleet kirjoittajan päässä valmiina yli 20 vuotta.
– Voi olla, että tarina ei mahdu yhteen kirjaan. Olen kuitenkin päättänyt, että teen tämän nyt. Vaikka kukaan ei sitä julkaisisi, kirjoitan silti.