Anna Kuusela
Åbo Akademin uusi kyselytutkimus paljastaa, että reilusti yli kolmasosa turvapaikanhakijoista kertoo ajatelleensa itsemurhaa. Kolme neljästä turvapaikanhakijasta kärsii ahdistus- ja masennusoireista.
Tulokset selviävät kyselytutkimuksesta, johon vastasi 507 eri maista kotoisin olevaa turvapaikanhakijaa. Kyselyt tehtiin kesällä 2016 yhteensä 12 vastaanottokeskuksessa Etelä-Suomessa.
– Vastaajista 43 prosenttia raportoi ajatelleensa itsemurhaa viimeksi kuluneen viikon aikana, yli kymmenen prosenttia heistä hyvin usein, Åbo Akademin professori Pekka Santtila kertoi torstaina Turussa lehdistötilaisuudessa.
Santtila pitää tuloksia huolestuttavina. Hän korostaa, että tarvitaan lisää varoja, jotta turvapaikanhakijoiden psyykkistä oireilua voidaan hoitaa.
– Åbo Akademista yritetään saada valmiiksi ensimmäinen arabiankielinen psykologi lähiaikoina, Santtila kuvaa tilannetta.
– Laajassa perspektiivissä on itsestään selvää, että ihmiset jotka ovat epävarmassa tilanteessa, eivät voi hyvin, Santtila sanoo.
Moni turvapaikanhakija joutuu odottamaan päätöstä pitkään. Osa kielteisen päätöksen saaneista jää maahan paperittoman asemaan.
Turvapaikanhakijoiden psyykkinen oireilu on herättänyt keskustelua viime aikoina. Turvapaikanhakijat ovat osoittaneet mieltään Helsingin Rautatientorilla helmikuusta asti, ja maaliskuun alussa uutisoitiin nuoren turvapaikanhakijan yrittäneen hirttäytyä torilla. Myös vastaanottokeskuksista on raportoitu itsetuhoisuudesta.
Åbo Akademin tutkimus tehtiin osana Alexandra Elsingin psykologian pro gradu -tutkielmaa. Tutkimustuloksia ei vielä ole julkaistu tiedelehdessä.
Vastaajista jokainen kertoi kokeneensa vähintään yhden traumaattisen kokemuksen. Yli kaksi kolmasosaa vastaajista oli kokenut väkivaltaa tai kidutusta tai ollut lähellä kuolemaa.
Silti arjessa koettu syrjintä ja huoli läheisistä sekä vaikea turvapaikkamenettely ja pelko palautuksesta lisäsivät merkittävästi psyykkistä pahoinvointia.
Professori Santtila pitää yllättävänä, että päivittäiset stressitekijät, kuten koettu rasismi, vaikuttivat psyykkiseen pahoinvointiin enemmän kuin traumaattiset aiemmat kokemukset.
Tutkijoiden johtopäätös on, että yhteiskunnan ja terveydenhoidon tulisi tukea turvapaikanhakijoita enemmän. Myös paikallisen väestön tuki auttaa turvapaikanhakijoita voimaan paremmin.
Santtila painottaa, että yhteiskunnassa pitäisi ottaa nollatoleranssi syrjinnälle ja rasistisille lausunnoille.
Åbo Akademin tutkimuksessa poikkeuksellista oli, että tutkimusavustajina oli turvapaikanhakijoita. Projektikoordinaattori Nana Blomqvist kertoo, että osa avustajista on muuttanut pois Suomesta saatuaan kielteisen turvapaikkapäätöksen.
Tutkimusavustajana työskennellyt Hasan Al-Rubaye on yksi heistä, joilla on jo kielteinen turvapaikkapäätös. Irakilaismies on valittanut päätöksestä ja odottaa yhä lopullista ratkaisua siitä, saako hän jäädä Suomeen.
Al-Rubayelle pahoinvoinnista kertovat tulokset eivät tulleet yllätyksenä.
– Olen elänyt Irakissa tällaisten asioiden kanssa, ja tällaisia asioita tapahtui.
Al-Rubaye on kiitollinen mahdollisuudesta osallistua tutkimuksen tekemiseen. Hän toteaa, että jos turvapaikanhakijat viettävät suurimman osan ajasta sisällä vastaanottokeskuksessa tekemättä mitään, he masentuvat.
– On paljon parempi tehdä jotain, käydä ulkona ja tavata ihmisiä, Al-Rubaye sanoo.
Nana Blomqvist kertoo, että monet vastaajat olivat kiitollisia siitä, että heidän voinnistaan oltiin kiinnostuneita.
Åbo Akademin ja Turun yliopiston laaja vapaaehtoistyö turvapaikanhakijoiden ja uusturkulaisten parissa palkittiin vastikään vuoden monikulttuurisuusteko -palkinnolla.
