Pisimpään elävät ylipainoiset naiset, joilla on ampiaisvyötärö
Tampereen yliopistossa valmistuneen väitöstutkimuksen mukaan ylipaino tai jopa lihavuus enteilee naisilla vähäisempää kuolleisuutta kuin normaali tai alipaino, kunhan ylimääräiset kilot eivät ole kasautuneet vyötärölle.
Pisimpään elävät siis ylipainoiset, ampiaisvyötäröllä varustetut naiset.
Jo aiempien tutkimusten perusteella alhainen kehonpaino on 90-vuotiaalla suurempi huolenaihe kuolleisuuden kannalta kuin yleinen lihavuus. Keski-ikäisillä ja sitä nuoremmilla tilanne on päinvastainen.
Inna Liskon väitöstutkimuksen keskeinen löydös oli, että keskivartalolihavuus oli yhteydessä niin kuolleisuuteen kuin huonompaan toimintakykyyn etenkin naisilla.
Tutkimuksen mukaan pisimpään elivät naisista ne, joilla pieni vyötärönympärys oli yhdistettynä ylipainoon (painoindeksi 25.0‒29.9 kg/m2) tai alhaiseen tulehdustasoon, joka kuvastaa vähäistä sairauskuormaa.
Miehiä kyseisissä tarkasteluissa oli vain vähän, mutta heillä pieni vyötärönympärys ja normaali paino (painoindeksi 18.5‒24.9 kg/m2) olivat yhteydessä kohonneeseen kuolleisuusriskiin tulehdustasosta riippumatta.
Naisilla, joilla oli suuri vyötärönympärys, oli usein myös heikko toimintakyky. Hyvän toimintakyvyn omaavilla yleinen lihavuus tai keskivartalolihavuus eivät kuitenkaan ennustaneet toiminnanvajavuuksien ilmaantumista. Päivittäistoimintojen vaikeuksia ilmaantui pikemminkin naisille, joiden vyötärönympärys oli pieni.
Väitöstutkimuksen tulokset korostavat alhaiseen painoon liittyviä riskejä. Aliravitsemusta ja alhaista proteiininsaantia tulisi terveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa seuloa aktiivisemmin ja ravitsemuksellista tukea tulisi tarjota herkästi.
Väitöstutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yleistä lihavuutta kuvaavan kehon painoindeksin ja keskivartalolihavuutta kuvaavan vyötärönympäryksen yhteyksiä toimintakykyyn ja kuolleisuuteen 90-vuotiailla. Lisäksi selvitettiin tulehdustason ja lihavuuden yhteisiä yhteyksiä kuolleisuuteen. Tutkimuksessa käytettiin Tampereella kerättyä Tervaskannot 90+ -tutkimuksen aineistoa, jossa oli mukana 569 osallistujaa.