Ensi sunnuntaina on jälleen poikkeuksellisen kiireinen vapaapäivä, ja ilta tulee nopeammin kuin huomaankaan. Vaikka sitä ei uskoisi, kyllä se vaan tuntuu, kun yön aikana on napsaistu yksi tunti pois tehokkaasta uniajasta. Monille kesäaikaan siirtyminen on huomattavasti pidempi projekti kuin tämä pieni hetki, jolloin viisareita siirretään maaliskuun viimeisenä sunnuntaina.
Kesäaika otettiin käyttöön ensimmäisen maailmansodan aikaan muun muassa Saksassa ja Britanniassa. Suomessa viisareiden siirtoa kokeiltiin ensimmäisen kerran toisen maailmansodan aikaan, ja jatkuvaan käyttöön kesäaika vakiintui vuonna 1981.
Nykyään kesäajan siirtoa säädellään EU-direktiivillä. Viime vuonna suomalaiset europarlamentaarikot havittelivat muutosta ja esittivät EU-komissiolle kesäajasta luopumista. Mutta tässä sitä vielä porskutetaan, ja mietitään keväisin ja syksyisin muistisääntöjä viisareiden siirron suunnalle kello kolme yöllä. Aina kohti kesää, sanoo helpoiten muistettava sananlasku.
Kellojen siirrolle on monta historiallista perustelua. Alun perin kelloja siirrettiin kesäaikaan energiansäästösyistä. Kun valoisa aika keskittyy paremmin iltoihin, säästyy sähkövaloa. Pyrkimyksenä on lisätä ihmisten aktiivista aikaa osumaan yksiin valoisan ajan kanssa.
Nykypäivänä eletään yhteiskunnassa, jossa työenergia on jaettu tehtäväksi ja kestettäväksi ympäri vuorokauden. Siksi kellojen siirtäminen energiasyistä tuntuu jokseenkin merkityksettömältä, ja onhan Suomen suvi muutenkin valoisa yötä myöden.
Kesäajan selkeimmiksi haitoiksi on listattu biologisen kellon ja unirytmin häiriintyminen, jotka voivat aiheuttaa väsymystilojen ja heikon työvireyden lisäksi jopa sydänkohtausriskiä ja lisätä liikenneonnettomuuksia. Unitutkijoiden mukaan uuteen rytmiin sopeutuminen voi viedä kolmesta viiteen vuorokautta, toisilla jopa koko kesän.
Iltavirkkuna allekirjoitan sen, että etenkin meidän iltakukkujien vuorokausirytmiä kesään siirtyminen häiritsee. Biologinen kello ei osaa komentaa sänkyyn totuttua aikaisemmin. Myös moni vanhempi pohtii, miten saada oma pieni kulta nukkumaan tarpeeksi pitkiä yöunia, eikä perheen koirakaan heti sisäistä uutta ulkoiluaikaa ilta- ja aamupissalle.
Yksi keino ennakoida tulevaa, on koittaa aikaistaa unirytmiä hyvissä ajoin ja siirtää kello kohti kesää jo edellisenä iltana. Näin olen vannonut tekeväni lähes joka vuosi – onnistumatta siinä. Joka kevät kesäaika yllättää, ja kesäajan ensimmäisenä aamuna etsin kodista kaikki kellot viisareiden siirtoon.
Jostain syystä yksi kelloistani on aina jäänyt syksyllä siirtämättä kohti kesää. Sykemittarini kello käy ikuista kesäaikaa. Ehkä juuri urheilukello ja sen seuraaminen antaa minulle virtaa ja energiaa selviytyä jokakeväisestä kesäajan tuomasta aikaerosta.
Marianne Mäkitalo
Kirjoittaja on toimittaja.
