Sote-uudistuksen valinnanvapauteen kaavaillussa henkilökohtaisessa budjetissa on sekä hyviä että huonoja puolia, sanoo Omaishoitajat ja läheiset -yhdistyksen toiminnanjohtaja Marja Tuomi.
– Se on yksi hyvä vaihtoehto, mutta kyllä siinä on vielä paljon avoimia kysymyksiä. Esimerkiksi se, miten nopeasti siinä pystytään reagoimaan, jos (omaishoidettavan) tilanne muuttuu. Ja miten henkilökohtainen budjetti saadaan oikealle tasolle, että se on riittävä, hän pohtii.
Lakiluonnoksen mukaan yhdessä tehtävän palvelutarpeen arvioinnin pohjalta katsotaan, millaisia palveluja henkilökohtaisella budjetilla voidaan toteuttaa. Vastuu lepää Tuomen mukaan melko paljon omaishoitajaperheen harteilla.
– (Sille kuuluu esimerkiksi) palvelujen hankkiminen ja henkilökohtaisen budjetin käytön seuranta. Pitää muistaa, että usein omaishoitotilanteissa on kyse iäkkäistä ihmisistä.
Henkilökohtainen budjetti on tarkoitettu paljon sosiaali- ja terveyspalveluja tarvitseville ikäihmisille, vammaisille ja kehitysvammaisille, joilla on jatkuva tuen ja avun tarve. Palvelujen hankkimista varten ei Tuomen mukaan anneta rahaa, vaan se järjestetään esimerkiksi maksusitoumuksilla.
Jos omaishoitaja kieltäytyy henkilökohtaisesta budjetista, sen tilalle on tarjottava jotain muuta.
Kuntaliitosta on kuulunut valinnanvapauteen liittyviä varoituksen sanoja. Esimerkiksi liiton varatoimitusjohtaja Hanna Tainio totesi äskettäin, että valinnanvapaus uhkaa sote-uudistuksen tavoitteita muun muassa kustannusten nousun takia. Maakuntien kustannusten noususta varoittaa myös liiton sosiaali- ja terveydenhuollon talousasioiden erityisasiantuntija Tero Tyni.
– Valinnanvapauteen kaavailtu henkilökohtaisen budjetin velvoite saattaa tuoda useiden satojen miljoonien eurojen lisäkulut maakunnille, hän sanoo.
Budjetin suuruus perustuisi niihin kustannuksiin, jotka maakunnalle aiheutuisivat asiakkaan hoitamisesta toisella tavalla. Yleensä tämä toinen tapa on ympärivuorokautinen hoito maakunnan liikelaitoksessa.
– Paperilla henkilökohtainen budjetti on tosi hieno juttu. Otetaan esimerkiksi asiakas, jonka palveluasumispaikka maksaisi 40 000 euroa vuodessa maakunnan liikelaitokselle. Nyt hänelle annettaisiin mahdollisuus käyttää sama summa toisin. Eli halutessaan asiakas voisi asua kotona ja ostaa tällä 40 000 eurolla vaikkapa kotiin annettavia palveluja. Tämähän on hienoa asiakkaan näkökulmasta.
Tyni on kuitenkin huolissaan kokonaisuudesta. Jos monet omaishoitajat luopuisivat omaishoidon sopimuksesta ja sen sijaan hakisivat hoidettavalleen henkilökohtaisen budjetin, kustannukset kasvaisivat Tynin mukaan merkittävästi.
Tätä nykyä omaishoitajasopimuksia on Suomessa reilut 40 000. Lisäksi on suuri joukko muita omaisista huolehtivia ihmisiä.
Myös Marja Tuomi yhtyy Kuntaliiton arvioon, että valinnanvapaus saattaa nostaa kustannuksia.
– Esimerkiksi henkilökohtainen budjetti saattaa vaikuttaa aika houkuttelevalta vaihtoehdolta, mutta nyt pitäisi nostaa nämä avoinna olevat asiat vielä keskusteluun.
Hän myös painottaa, että budjetin toimivuus pitäisi ensin kokeilla ja sen jälkeen katsoa, missä laajuudessa ja mihin palveluihin sitä voidaan käyttää.
Tuomea mietityttää myös, mikä on henkilökohtaisen budjetin suhde omaishoidon kokonaisuuteen ja erityisesti omaishoitajan palkkioon. Tähän lakiluonnos ei hänen mukaansa tuo valaistusta.
