Valtio on siirtänyt kuntien vastuulle tällä vuosituhannella kymmeniä tehtäviä. Suuria kustannuksia on syntynyt esimerkiksi lukuisista lastensuojelun järjestämiseen liittyvistä erityisvelvoitteista sekä lapsen päivähoidon hakuun ja saantiin liittyvistä lakitäsmennyksistä sekä päivähoidon henkilöstön määrää koskevista muutoksista.
Tätä pienempien tehtävien listalla on muun muassa romuajoneuvojen siirto, säilyttäminen ja varastointi sekä tupakkatuotteiden myynnin valvonta ja myyntiluvat.
Valtiolla on velvollisuus varmistaa, että kunnalla on mahdollisuus lakisääteisen tehtävän rahoittamiseen. Huittislainen hallintotieteiden tohtori Kauko Heuru toteaa, että valtio on rikkonut rahoitusperiaatetta vastaan jo toistakymmentä vuotta.
– Kunnat ovat olleet hiljaa, eikä Kuntaliittokaan ole nostanut tästä meteliä, Heuru ihmettelee.
Heuru pitää tilannetta sietämättömänä ja katsoo, että syy kuntatalouden kurjistumiseen on kuntien lakisääteisten tehtävien lisäämisessä ja laajentamisessa.
Kuntahallinnon asiantuntijat eivät ole yhtä mieltä siitä, onko tekeillä oleva kuntarakenneuudistus vastaus kuntien ahdinkoon.
Heurun mielestä odotukset ovat liian suuria, mutta hallintotieteiden tohtori Eija Mäkinen sanoo, että valtion aikeet rahahanojen kiristämisestä pakottavat kunnat muutoksiin, ehkä liitoksiinkin.
– Ellei kunta suostu muutokseen, edessä on kuntalaisten kurjistaminen. Kunnissa ikärakenne on niin hurja ja syntyvien lasten määrä niin vähäinen, ettei itsenäisyydestä kiinni pitämisessä ole järkeä, Mäkinen sanoo.
LUE LISÄÄ TORSTAIN TURUN SANOMISTA
