Ratkesiko 900 vuoden takainen murha? – talonpoika Lalli tappoikin ehkä saksalaisen Heinrichin
Vanhat veriteot tapaavat nousta aika-ajoin uudelleen julkisuuteen. Tämä koskee myös lähes 900 vuoden takaista rikosta Köyliönjärven jäällä, jossa talonpoika Lalli legendan mukaan surmasi Uppsalan englantilaistaustaisen piispan Henrikin. Näin lukee sekä nykyisissä koulukirjoissa että varhaisissa kirjallisissa lähteissä. Sellaisia ovat 1400-luvun Henrik-elämäkerta Legenda nova ja Turun piispainkronikka.
Jopa Suomen luomiskertomuksena pidetty myytti on myös kyseenalaistettu. Muutamat toisinajattelijat ovat arvelleet Lallin ja Henrikin sekä heidän verisen kohtaamisensa olevan osa sepitettyä tarustoa, jonka avulla katolista kristinuskoa koetettiin juurruttaa Itämeren perukoille.
Kielitieteilijä ja filosofian tohtori Mikko Heikkilä on enemmistön kannalla. Hän laati tapahtumista kielitieteen ja historian metodeja yhdistelevän perusteellisen tutkimuksen Kuka oli herra Heinäricki? – Piispa Henrikin arvoitus. Se on Tampere University Pressin viime vuonna julistaman kirjoituskilpailun voittaja.
Vastikään kirjanakin julkaistun tutkimuksen mukaan veriteko lienee historiallisesti totta.
Lallin kirves heilahti 20. tammikuuta noin vuonna 1132, mutta uhri ei todennäköisesti ollut piispa Henrik. Hänen sijastaan surmansa saattoi saada saksalainen lähetyssaarnaaja Heinrich eli suomeksi Heinäricki tai Heinärikki. Hän vaikutti Suomessa noin 25 vuotta aiemmin kuin piispa Henrikiksi kutsuttu hahmo Uppsalassa.
Kultti eli Köyliössä vuosisatoja
Mikko Heikkilän monitieteinen tutkimus nojaa muun muassa kirkolliseen ja kansanomaiseen Henrik-kulttiin, joka säilyi vuosisadasta toiseen ja siirtyi sukupolvelta sukupolvelle. Erityisesti tämä koski tapahtuma-alueita Köyliössä ja Nousiaisissa. Siellä monella tapaa jännitteinen tarina oli elävää perinnettä aina 1900-luvun alkuun asti.
Tutkija korostaa, ettei lähes 900 vuoden takaisista tapahtumista voi kertoa aukotonta totuutta. Sen sijaan erilaisten toisistaan riippumattomien lähdeaineistojen analyyttinen yhdisteleminen tuottaa todennäköisyyksiä.
Myös sankareiden ja syyllisten hakeminen olisi hyödytöntä. Tutkijan ja tutkimuksen pitää olla puolueeton.
Tapahtumien voi olettaa edenneen niin, että eteläisen saksan murrealueelta kotoisin ollut pappismunkki Heinrich oli saapunut Pohjolaan vuonna 1123. Hän vaikutti ensin Linköpingin hiippakunnan alueella, josta siirtyi 1130-luvun alussa johtavaksi lähetyssaarnaajaksi Varsinais-Suomeen. Siellä häntä alettiin kutsua Heinärikiksi.
Heinärikki toimi Nousiaisten ja Mynämäen seudulla muun muassa Mynälahdella (mynä tullee yläsaksan munkkia tarkoittavasta sanasta). Sieltä hän lähti seuraavana talvena seurueineen käännytysmatkalle koillisen suuntaan sisämaahan, muttei päässyt Köyliönjärveä pitemmälle.
Seurue poikkesi järven itärannalla sijainneeseen taloon ruokaa pyytämään ja evankeliumia saarnaamaan, minkä talon pakanalliset asukkaat kokivat kotirauhan häiritsemiseksi. Vieraiden ja isäntäväen välille syntyi riita.
Talon isäntämies oli tuolloin poissa. Kotiin palattuaan hän kuuli tapahtuneesta, kokosi mukaansa miesjoukon ja lähti raivoissaan seuraamaan Heinärikin seurueen reen jälkiä jäälle. Surmatyö tapahtui siellä, nykyisen Kirkkokarin lähellä.
Henrik-piispaa ei ehkä ollutkaan
Kuka sitten oli Pyhä Henrik, Uppsalan englantilaistaustainen piispa, jonka on tähän asti oletettu saaneen Lallin kädestä surmansa Köyliönjärven jäällä?
Mikko Heikkilän tutkimuksen mukaan Henrik oli yhtä kuin Ruotsin lyhytaikainen kuningas Eerik Pyhä eli Henrik Jedvardsson. Hän oli englantilaistaustainen pappismies, joka toimi ensin piispana Uppsalassa ja sitten 1150-luvun lopulla jonkin aikaa Ruotsin kuninkaana. Legenda kertoo tanskalaisen prinssi Maunu Henrikinpojan murhanneen hänet Uppsalan kirkolla toukokuussa 1159.
Tutkija arvelee, että Ruotsin valtaapitävät jakoivat tämän yhden ja saman historiallisen henkilön satakunta vuotta myöhemmin kahdeksi eri persoonaksi: kuningas Eerikiksi ja piispa Henrikiksi. Jälkimmäistä ei siis liene ollut todellisuudessa olemassa ainakaan siinä muodossa kuin kirjoissa opetetaan.
Syyt olivat täysin tietoisia ja kirkollis-poliittisia. Ruotsilla oli 1200-luvulla tarve saada itselleen kansallispyhimys, ja silloisen kuningashuoneen kantaisä Eerik oli siihen tarkoitukseen mitä sopivin marttyyri.
Pyhästä Henrikistä luotiin puolestaan hahmo, johon todennäköisesti myös yhdistettiin kaksi oikeaa historiallista henkilöä: piispana Uppsalassa toiminut englantilainen Henrik Jedvardsson sekä lähetyssaarnaajana Suomessa työskennellyt saksalainen Heinrich eli Heinärikki.
