Tutkija: Koulukiusaajan siirtoa ei voi pitää patenttiratkaisuna – pelkona myös kiusaajan ”vaino”

Koulukiusaajan siirtämistä toiseen kouluun ei voi pitää patenttiratkaisuna. Se ei välttämättä ratkaise mitään.

Näin katsoo Kiva koulu -ohjelman vastuullinen johtaja Elisa Poskiparta. Kiva koulu on Turun yliopistossa kehitetty kiusaamisen vastainen ohjelma. Hanke alkoi vuonna 2006.

Eduskunta pohtii parhaillaan kansanedustaja Tiina Elovaaran (ps.) lakialoitetta koulukiusaajan siirrosta toiseen kouluun. Sivistysvaliokunnan käsittelyyn lakialoite tulee helmikuussa 2017.

Valiokunnassa on käsittelyssä myös hallituksen esitys, jossa oikeutta opiskelijan määräaikaiseen erottamiseen esitetään lukion ja ammatillisen koulutuksen rehtoreille. Valiokunnan on määrä saada asiasta aikaan mietintö joulukuun alkuun mennessä.

Kiusaajan siirtäminen toiseen kouluun kuulostaa Poskiparran mielestä vastineelta sille, että melko usein kiusattu joutuu vaihtamaan koulua. Hän kuitenkin näkee, että muut toimenpiteet voivat johtaa parempiin lopputuloksiin.

– Jos kiusaaja vaihtaa koulua, voi olla todennäköistä, että hän jatkaa kiusaamista toisessa koulussa, Poskiparta sanoo.

– Olen kyllä sitä mieltä, että kiusaaminen voi olla kiusatulle äärimmäisen traumatisoivaa. Siinä pitää olla järeät konstit, jos se ei lopu, vaikka siihen on pyritty vaikuttamaan.

Poskiparran mielestä koulun pitää ottaa huomioon kaikki eri vaihtoehdot, joilla kiusaamiseen voidaan puuttua. Vaihtoehdoista hän listaa koulusta erottamisen, lastensuojeluun yhteydenpidon ja rikosepäilyissä poliisiin yhteydessä olemisen.

Kiva koulu -ohjelmassa kiusaamisen torjunta lähtee oppilaan sosiaalistumisesta siihen ajatukseen, että koulussa ei suvaita kiusaamista. Kyse on Poskiparran mukaan kiusaamisen vastaisen toimintakulttuurin luomisesta kouluun.

”Oman luokan sisällä kiusaamista tapahtuu kaikkein eniten”

Poskiparta sanoo, että kiusaaminen on ryhmäilmiö. Kiusaaja nauttii suosiota omassa ryhmässään ja saa siinä valtaa.

– Tiedetään, että oman luokan sisällä kiusaamista tapahtuu kaikkein eniten.

Poskiparta toteaa, että välttämättä kiusaaja ei uudessa koulussa saa samaa kiusaamisilmiötä aikaan.

– Sitä ei voi tietää, hän lisää.

Kyse on hänen mukaansa myös siitä, miten uusi koulu ottaa kiusaajan vastaan.

Laki mahdollistaa jo nyt oppilaan siirron toiseen kouluun, mutta prosessi on hallinnollisesti raskas. Poskiparta toteaa, että vaikka rehtorilla on paljon valtaa päätöksiin, ”hyvä rehtori ei tee päätöstä itse”.

– Hän varmaan kuulee luokanvalvojaa, koulun muuta henkilökuntaa kuten psykologia ja kuraattoria. Jos aletaan koulusiirrosta puhumaan, oppilashuolto käsittelee sitä myös.

Poskiparran mukaan tärkeää on ottaa tilanne puheeksi myös kiusaajan kanssa.

– Näkisin, että se on iso asia kiusaajallekin. Se on hänelle aika järeä toimenpide. Pitäisi jollain tavalla ottaa hänen selviytymisensä huomioon.

Siirtoa ei hänen mukaansa voi myöskään tehdä yhtäkkiä, vaan tulevan koulun psykologeihin olisi oltava yhteydessä kiusaajan siirrosta.

Kiusatulle kiusaajan siirtäminen toiseen kouluun on Poskiparran arvion mukaan helpottavaa. Kysymysmerkki sen sijaan olisivat niin sanotut kiusaajan kannustajat.

– Lopettavatko he myös kiusaamisen? hän kysyy.

”Pienten lasten kohdalla jonkinasteista ymmärtämättömyyttä”
Poskiparta huomauttaa, että pitkään jatkunut kiusaaminen voi aiheuttaa ongelmia myöhemmin myös kiusaavalle oppilaalle.

– He pitävät sitä tietyllä tavalla sallittuna, jos kukaan ei puutu siihen.

– Tiedetään, että on antisosiaalista käyttäytymistä aikuisuudessa, kriminalisoitumista, myös varmaan huumeidenkäyttöä ja alkoholisoitumista.

Poskiparta sanoo kuitenkin pelkäävänsä, että erityisesti pieniä lapsia aletaan niin sanotusti vainota, jos he ovat jossain yhteydessä kiusanneet toista oppilasta koulussa.

– Pienten lasten kohdalla kiusaaminen saattaa vielä olla jonkinasteista ymmärtämättömyyttä, mutta tietysti siihen pitää puuttua.

– En sitäkään haluaisi, että nyt olisi [lain myötä] sellainen keino, jolla vanhemmat alkavat vaatia, että kiusaava oppilas pitää poistaa koulusta.

Hänen mukaansa pienikin lapsi oppii tunnistamaan, mikä on kiusaamista. Sen sijaan tekona kiusaaminen ei välttämättä ole pienillä lapsilla systemaattista ja harkittua.

– Viides- ja kuudesluokkalaiset alkavat olla jo murrosiän kynnyksellä. Kyllä heidän tekemisiin kannattaa puuttua hyvin vakavasti, Poskiparta sanoo.