Teatteri piilottaa muun maailman

– Aloitin syksyllä 1996 Turun työväenopiston näyttämöpiirissä. Teatteri Maneeri oli silloin työväenopiston alaisuudessa, toteaa Panu Saarnivaara.

– Vuosituhannen vaihteessa teatterimme oli hetken ilman omaa tilaa, ja esityspaikka piti löytää joka näytelmälle erikseen. Nykyiseen tilaan Puutorin laidalle muutimme vuonna 2007.

Parhaillaan Saarnivaara näyttelee Philiä, parantumatonta romantikkoa Teatteri Maneerin Rysän päältä -näytelmässä. Farssikomedia kertoo Philistä, jonka rakkaus ajaa muuttamaan yhteen juuri tapaamansa Julien kanssa. Philin ystävällä Georgella on epäilyksiä asian suhteen, eikä Philin vaimokaan ajatuksesta ilahdu.

Puropellon koulussa äidinkielen ja kirjallisuuden sekä ilmaisutaidon opettajana työskentelevä Saarnivaara on aina ollut kiinnostunut teatterista. Harrastajateatteriin hän päätyi opiskellessaan Turun yliopistossa.

– Puheviestinnän opettajani piti työväenopiston näyttämöpiiriä, ja hän houkutteli minut mukaan. Hän vinkkasi, että lavalle kaivattiin miesnäyttelijöitä.

– Lähdin kurkistamaan, mitä tarjolla oli. Näyttelijäntaitojani olen kehittänyt lähinnä tekemällä teatteria. Teatteri Maneerista tuli kouluni.

Mutta mikä sai Saarnivaaran sitoutumaan harrastukseen niin, että se imaisee miehen lavalle vuodesta toiseen?

– Teatteri on erittäin hyvää vastapainoa työlle. Kun olen lavalla, koko muu maailma on pakko sulkea pois ja keskittyä tekemiseen.

– Vaikka teatteri vie paljon aikaa, ja välillä se voi tuntua uuvuttavalta väsyneenä työpäivän jälkeen, palaan sieltä aina virkeänä kotiin. Näytteleminen antaa energiaa. Roolien kautta pääsen myös hienosti toteuttamaan itseäni. Se on hauskaa. On kiinnostavaa sujahtaa roolihahmon nahkoihin, Saarnivaara jatkaa.

Teatteri Maneerissa on kahdesta kolmeen ensi-iltaa vuodessa. Saarnivaara on itse lavalla noin yhdessä näytelmässä vuosittain. Vaikka Maneerissa on esitetty usein farsseja, on Rysän päältä -teos ensimmäinen, jossa Saarnivaara on mukana.

– Uusia tyylisuuntia ja lajeja on mukava oppia. Aluksi kauhistelin, että onpa paljon tekstiä opeteltavaksi. Harjoitusten kautta teksti jäi mieleen. Farssikomediaa on hauska tehdä, puhetta on paljon, tahti on kiivas, mutta rytmi on kohdillaan.

Saarnivaara naurahtaa, että roolihahmonsa Philin kanssa hänellä ei juurikaan ole yhteistä.

– Kyllä kaikki pitää lavalle luoda ja rakentaa. Farssi on aina liioittelua, en usko, että olen siviilissä niin suurieleinen kuin näyttämöllä.

Vuosien varrelta Saarnivaaran mieleen ei ole jäänyt yhtä näytelmää ylitse muiden. Vuoden 2002 kesältä on kuitenkin lämpimiä muistoja, se oli kesä, jolloin Teatteri Maneeri teki myös kesäteatteria.

– Teimme yhteistyötä Turun kuurojen Sateenkaariteatterin kanssa. Esitimme ulkona kalliolla Shakespearen Kesäyön unen kaksikielisenä, sekä suomeksi että viitottuna. Tämä oli mieleenpainuvaa.

Turkua Saarnivaara pitää vireänä teatterikaupunkina. Kaupungissa on paljon harrastajateattereita, jotka yleisö on löytänyt hyvin. Moni näyttelijä myös vierailee toisissa teattereissa.

– Itselläni ei ole tähän aikaa, sillä olen mukana Maneerin hallituksessa. Vaikka teatterimme on pieni, vie sen ylläpito ja käytännön asioiden hoito paljon aikaa tekijöiltä.

– Suuri osa vapaa-ajastani kuluu teatterilla. Teatteriharrastajien piirissä näkyy elämäntilanne. Pienten lasten vanhempia ei juurikaan harrastajina ole. Näyttelijät ovat joko nuoria, tai sitten sen ikäisiä, joiden lapset ovat jo kasvaneet isoiksi.

Rysän päältä, Teatteri Maneerissa, näytökset: pe 18.11. klo 19, ti 22.11. klo 19, pe 25.11. klo 19, su 27.11. klo 17, ke 30.11. klo 19, pe 2.12. klo 19, la 3.12. klo 19. Maariankatu 1, Turku.