Ammattikorkeakoulujen kulttuurialan aloituspaikoista saattaa kadota lähes puolet jo ensi syksynä. Opetusministeriön esityksen mukaan leikkaukset koskisivat erityisesti käsi- ja taideteollisia opintoja ja viestintää. Osa maakuntien ammattikorkeakouluista joutuisi luopumaan kulttuurialan opetuksesta kokonaan.
Opetusministeri Jukka Gustafsson (sd) perustelee kaavailtuja leikkauksia. Kapellimestari ja säveltäjä Atso Almila puolustaa laajaa kulttuurialan koulutusta.
Tavoite on se, että yhteiskunta ja työelämä saisivat tulevaisuudessa riittävästi osaajia ja kaikki nuoret saisivat mahdollisuuden ammatillisesti suuntautuneeseen koulutukseen.
Nyt ammattikorkeakoulujen taidealojen koulutusmäärät ovat olleet ylimitoitettuja yhteiskunnan ja työelämän tarpeisiin. Samalla monille muille aloille ennakoidaan työvoimapulaa. Nuoriakin kohtaan on reilua, ettei heitä tietoisesti kouluteta isoja määriä työttömyyskortistoon – tilanteessa, jossa on tarve tarjota sellaisia koulutuspaikkoja, joiden kautta työtä on tarjolla.
Kulttuurialan aloituspaikkoja ei olla lähdetty vähentämään juustohöylällä. Ministeriössä on ajateltu, että on parempi luopua joistakin yksiköistä kokonaan, jotta vastedeskin olisi laadukasta kulttuurialan opetusta siellä, missä opetusta tarjotaan.
Tällä hetkellä kulttuurialan opetusta on 20 ammattikorkeakoulussa. Kulttuurialan koulutus jatkuisi 15 ammattikorkeakoulussa eri puolilla maata. Koulutusta pitää olla tarjolla suhteessa enemmän siellä, missä nuoriakin on. Esimerkiksi Pohjois- ja Itä-Suomessa 18–20-vuotiaiden ikäluokka supistuu noin 15 prosentilla.
Harmittaa, että rohkeutta ei ole aiemmin löytynyt vähentää aloituspaikkoja asteittain. Nyt tämä tulee isona leikkauksena, ja sen takia ymmärrän, että joissakin ammattikorkeakouluissa tämä nähdään ongelmallisena.
Oma käsityö- tai musiikkialan ammatti on monelle tärkeä ja rakas, ja varmasti siirtymävaiheessa jonkinlaisia pettymyksiä voi tulla.
Pääkaupunkiseudulla pieniltä tuntuvat leikkaukset voivat vammauttaa laajempaa musiikkitoimintaa muualla Suomessa.
Esimerkiksi Sibelius-Akatemia tarvitsee vastapainonsa. Jos ammattikorkeakoulut pystyisivät tekemään enemmän yhteistyötä keskenään, ne voisivat toimia parempana kilpailukouluna. On surullista ajatella, että kaiken toiminnan pitäisi keskittyä Helsinkiin.
Pienillä kulttuurialan säästöillä on suuri rampauttava vaikutus, ja se vaikuttaa ihan meidän kansanterveyteemme.
Harrastamista, joka toisi lisää vireyttä taide-elämäämme, pitäisi tukea ihan toisella tavalla. Nyt lähtökohta on, että ammattilaisiksi valmistaudutaan lähes kehdosta lähtien. On kapea ajatus, että ammattilaisuuden raja menisi jossain tietyssä kohdassa ja voitaisiin laskea tarkkaan, montako ammattilaista tarvitaan.
Kulttuurialalle kuuluu kilpailu kuten huippu-urheiluun, ja tätä maaperää pitää vaalia. Laadun taataksemme meidän on koulutettava isompaa määrää kuin mitä lopulta työllistyy. Taideopiskelun luonteeseen kuuluu se, että kaikki eivät voi menestyä samalla tavalla. Täystyöllisyys on sula mahdottomuus.
Opinnoista on hyötyä muussa elämässä ja elämänvireydessä ja niistä on varmasti etua kolmannen sektorin aloilla, kuten hoiva- tai opetusaloilla.
Suunnitellut säästöt eivät ole niin suuret kuin nyt aiheutettu halla.
