Olen ollut koko aamupäivän syömälakossa, koska delfiini. Hiipuva iskelmätähti toisensa jälkeen on ilmoittanut, ettei suostu esiintymään Särkänniemessä, koska delfiini.
Liekö Tampereen kaupungin omistaman huvipuiston imago-ongelma sekoittanut jo työmarkkinatkin, koska juuri kunta-ala on iskemässä liinat kiinni. Seuraavaksi protestoivat varmaan EU:n pyöriäistarkkailijat.
Ja mitäkö sitten on tapahtunut? Joku jossakin keksi, että sisämaahan kuskattu pullonokkadelfiini ahdistuu hyppiessään tasatunnein renkaan läpi. Mukavampihan sitä on pakoilla miekkavalaita Atlantilla.
Tästä aikamme epäkohdasta virisi kansanliike. Kuukuppi- ja kestovaippaväki sattuu olemaan sikiävimmässä iässä, joten huvipuistoalalla se on varteen otettava painostusryhmä.
Delfiininpidosta päätettiinkin luopua, jottei boikottiuhka vaarantaisi itse kieputusbisnestä.
Ongelmaksi jäi, mitä otuksille tehdään. Tampereella tyhmistettyinä ne eivät pärjäisi luonnonvesissä.
Ennen vanhaan elukat olisi pantu lihoiksi ja myyty hallissa tai Tammelan torilla, mutta suhteemme nisäkkäisiin on muuttunut monimutkaisemmaksi. Ne kuskattiin Kreikkaan, mikä delfiininvapauttajien mielestä oli sekin väärin. Erityisen tuomittavaa oli tehdä se salaa yöllä, jolloin kukaan ei päässyt konttiin kahliutumaan.
Menettely on saanut laajat kansalaispiirit nyt täysin tolaltaan. Kreikassa luonnonvesistä pelastettuihin ihmisiin on ilmeisesti ehditty jo vähän kyllästyä.
Veikkaanpa muuten, että olemme kaikki syöneet joskus delfiiniä tonnikalapurkissa. Ainakin yksi firma mainosti aikoinaan tuotteitaan delfiinittöminä.
