Vuosia piinanneen epävarmuuden jälkeen Britannia on viimein ratkaisevassa risteyksessä. Perjantaiaamuna selviävä kansanäänestystulos määrää maan EU-jäsenyyden kohtalon.
Tienhaarassa ei ole vain Britannia, vaan koko Euroopan unioni. Jos Britannia äänestää eroa, se voi tietää unionille lopun alkua. Jos valtaosa äänestäjistä haluaa pysyä EU:ssa, mantereen halki pyyhkäisee helpotuksen aalto.
Kyselyjen mukaan äänestyksestä tulee tiukka. Tuloksesta riippumatta kansanäänestys jättää Eurooppaan pysyvät jäljet.
Seuraavassa esiteltynä Britannian ja Euroopan kaksi suuntaa. Tiukka tulos vaikeuttaisi etenemistä kummallakin tiellä.
1. Britannia jää EU:hun
EU:n kannattajien voitto olisi muun Euroopan näkökulmasta suuri helpotus. Yhdenkään EU-maan johtaja ei ole puhunut Britannian EU-eron puolesta.
Britannian EU-jäsenyydessä alkaisi uusi luku, jota tahdittaisi pääministeri David Cameronin neuvotteleman sopimuksen toimeenpano. Keväällä sovitun sopimuksen mukaan Britannia saa muun muassa rajoittaa EU-maahanmuuttajien sosiaalitukia. Sopimus astuu voimaan vain, jos Britannia pysyy EU:ssa.
Samaan aikaan Cameronin olisi etsittävä keinoja, joilla yhdistää syvästi kahtia jakaantunutta kansaa. Kampanjointi on repinyt rajusti myös Cameronin omaa puoluetta.
EU:n taas pitäisi miettiä, miten äänestystulos voisi vahvistaa unionin yhtenäisyyttä. Brittien kampanjointi on tehnyt selväksi, miten syvää epäluottamusta ja vastenmielisyyttä EU herättää kansalaisten joukossa.
Viime vuosien kriisien ryvettämä EU kaipaa kipeästi yhdistäviä tekijöitä ja myönteisiä viestejä. Britannian vastaus tähän on pragmaattinen: maa ajaisi todennäköisesti jatkossakin vahvasti sisämarkkinoiden tiivistämistä ja sääntelyn purkamista.
Toinen vastaus voi löytyä yhteisestä arvopohjasta. Liberaalien arvojen kannatus on korostunut Britanniassa kansanedustaja Jo Coxin ampumisen ja puukotuksen jälkeen.
2. Brexit toteutuu
Brexit-leirin voitto olisi katastrofi muulle EU:lle, sillä riskinä on unionin murenemiseen johtava dominoefekti.
Eroprosessiin on varauduttu EU-maiden pääkaupungeissa kaikessa hiljaisuudessa, mutta pitkälle meneviä suunnitelmia on mahdoton tehdä, sillä auki olevia kysymyksiä on pitkä liuta.
Ensimmäinen kysymysmerkki on, mitä häviäjän leiriin jäänyt Cameron tekee. Hän voi joutua eroamaan, vaikka vakuuttaakin jatkavansa tuloksesta riippumatta. Mahdollinen seuraajaehdokas on brexit-leirin suulas johtohahmo Boris Johnson.
Epäselvää on myös se, miten rajusti markkinat reagoivat. Brexit-riskiä on hinnoiteltu jo pitkään, joten täyttä paniikkia tuskin nähtäisiin. Sijoittajien rauhoittelemiseksi EU-maat joutuisivat todennäköisesti kokoustamaan jo juhannusviikonloppuna.
Auki on sekin, missä vaiheessa Britannia käynnistää virallisen eroprosessin. Se voi tapahtua hyvin nopeasti tai vasta syksyllä konservatiivien puoluekokouksen jälkeen.
Britannialla olisi kaksi vuotta aikaa neuvotella EU-suhteensa uusiksi. Jatkoaikaa saa vain kaikkien EU-maiden yksimielisellä päätöksellä.
Samaan aikaan jäljelle jäävien jäsenmaiden tulisi päättää, miten ne suhtautuvat vastedes integraation syventämiseen. Osa jäsenmaista, kuten Ranska ja Suomi, rakentavat EU:n puolustusyhteistyöstä integraation uutta moottoria. Ongelma on, että syvenevä yhteistyö voi lisätä EU-eron kannatusta jäljelle jäävissä jäsenmaissa.
