Kaukolämmöstä tuli vahingossa strateginen valtti
Turun seudun asuntokannan lämmitys on nojannut jo 1970-luvulta Fortumin eli entisen Imatran Voiman Naantalissa toimivaan kivihiilivoimalaan. Aluksi sivutuotteena syntyneen hukkalämmön hyödyntämisestä on tullut osa yhteiskunnan strategista infrastruktuuria. Naantalin hiili lämmittää jo yli 150 000 ihmisen varsinaissuomalaisen asunnot ja käyttövedet.
Jo vuosikymmenen verran ongelmana on ollut, miten korvata lämmönlähde, kun voimala tulee tiensä päähän. Aluksi suunnitelmana oli vaihtaa kivihiili maakaasuun. Kuntien ja Fortumin yhteinen energiayhtiö olisi rakentanut kaksi uutta voimalaa, jotka olisivat polttaneet uutta putkea pitkin virtaavaa venäläistä kaasua.
Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että sähkön hinta suhteessa maakaasun hintaan ei noussut niin paljon, että investointi olisi kannattanut. Viimeisen armoniskun maakaasuputken vetäminen Turun seudulle sai valtion muutettua energiaverotustaan. Myös kaasua aletaan verottaa tuntuvasti. Putkiajatus haudattiin.
Seudun kunnat ja Fortum ovat kuluneen syksyn ajan etsineet tilanteeseen yhteistä ratkaisua. Marraskuun puolivälissä kerrottiin suunnitelmasta, jossa seudun koko energiantuotanto siirrettäisiin yhteiselle yhtiölle. Se ostaisi Turun kaupungin omistaman Turku Energian perusvoimalat eli Orikedon biolämpökeskuksen, Kakolan lämpöpumppulaitoksen sekä Turun kaupungin jätteenpolttolaitoksen. Lisäksi se joko vuokraisi tai ostaisi pääosan kaukolämmöstä tuottavan Naantalin kivihiilivoimalan. Kaukolämmön jakelu ja myynti puolestaan keskitettäisiin Turku Energian tehtäväksi.
Jo viime viikolla julki tihkuneiden tietojen mukaan suunnitelmaa olisi muutettu. Nyt varmistuneen tiedon mukaan kaukolämmön jakelu ja myynti säilyisi yhä kuntien ja Fortumin yhteisyrityksellä eli Turun Seudun Maakaasu ja Energiantuotanto Oy:llä. Enemmistöasema yhtiössä siirtyisi pörssiyhtiö Fortumille.
Ratkaisulla tavallaan palattiin vanhaan, sillä verkon hallinta oli Fortumilla aina 2000-luvun alkuun. Kunnat saivat sen kontrolliinsa vasta tuolloin tehdyillä uudelleenjärjestelyillä. Ratkaisua perusteltiin silloin sillä, että lämmönjakeluverkko on kansalaisten elämän kannalta keskeisintä infrastruktuuria, joka haluttiin pitää julkisen vallan kontrollissa.
Kaukolämpöverkko antaa käytännössä täydellisen alueellisen monopolin, sillä uuden kilpailevan verkon rakentaminen tulisi maksamaan tähtitieteellisiä summia. Taloyhtiöt ja omakotitaloudet voivat toki vertailla lämmitysmuotoa esimerkiksi sähköön tai maalämpöön, mutta ainakin toistaiseksi kaukolämpö on tullut niille paljon edullisemmaksi.
