ANNE SAVOLAINEN
Perjantaina julkistettu Turun piispojen pienoiselämäkertakirja Turun piispat Pyhästä Henrikistä Mikko Juvaan ohittaa piispa Gustaf Johanssonin elämäkerrassa vuoden 1918 kansalaissodan tapahtumat ilman mainintaa. Kirjan kirjoittanut Helsingin yliopiston kirkkohistorian professori ja kirjailija Simo Heininen sanoo, että kansalaissodan pois jättäminen kirjasta ei ollut tietoinen valinta.
- Ongelma on se, ettei pienoiselämäkertaan mahdu kaikkea. Jos siitä olisi kirjoittanut, olisi pitänyt ottaa mukaan koko kirkon kanta, Heininen kertoi kirjan julkaisemistilaisuudessa Turun Tuomiokapitulissa.
Heininen kertoo, että kirkon toimista kansalaissodan aikana julkaistaan ensi vuoden aikana Ilkka Huhdan kirjoittama kirja.
- Papiston piiristä ei työväenluokan ymmärrystä löytynyt. Kaikki papit olivat kauhuissaan kamalasta kapinasta, Heininen sanoo.
Kirjailija ei karta muiden Suomen historian kipupisteiden käsittelemistä piispojen toimien kautta.
Heininen kertoo, miten arkkipiispa Erkki Kailan kaudella jatkosodan aikana Suomen luterilainen kirkko sai Saksalta muun muassa rahaa Karjalan kirkkojen jälleenrakennukseen ja stipendejä suomalaisteologeille.
Piispa Rothovius suomi turkulaisia
Editan ja Pyhän Henrikin säätiön yhteisjulkaisu kattaa Suomen kirkkohistorian 1100-luvun puolivälistä Mikko Juvan arkkipiispakauden loppuun. Emeritusarkkipiispa John Vikströmin kautta kirjassa ei käsitellä.
- Elävistä henkilöistä ei kirjoiteta elämäkertoja, se on periaate. Vaalikirjat ovat erikseen, Simo Heininen toteaa.
Muutaman sivun mittaiset elämäkerrat onnistuvat antamaan kivikasvoisina maalauksina tunnetuille piispolle inhimilliset kasvot. Turkulaista lukijaa riemastuttaa erityisesti 1627-1652 Turun piispana toimineen Isaacus Rothoviuksen kirjoittamista kirjeistä poimitut luonnehdinnat turkulaista.
"Suurin osa sekä nuorista että vanhoista on perkeleellisen tottelemattomia; täällä ei kunnioiteta enempää esivaltaa kuin pappejakaan, ei välitetä neuvoista eikä rangaistuksista, vaan jokainen toimii oman tyhmän päänsä mukaan."
Kirjan tiivis muoto läkähdyttää lukijan ajoittain nimipaljouteen. Varhaisimmista piispoista ei lähdeaineiston vähäisyyden vuoksi kerrota mitään uutta, mutta legendojen kertaaminen ei ole vahingollista.
- Olen mieluummin väärässä kuin pitkästyttävä, Heininen naurahtaa.
Elämäkerrat perustuvat tutkittuun tietoon, vaikka tieto on kirjoitettu helposti luettavaan muotoon. Alaviitteillä ei lukijaa vaivata, ja aikalaisten kirjaamat tuokiokuvat ja värikkäät luonnehdinnat piispojen luonteista tekevät kirjasta odottamattoman viihdyttävää luettavaa.
