SEPPO METSO
Kenian lähihistorian synkimmän tragedian uhreista 160 000 asuu yhä telttaleireissä vailla tietoa tulevasta. Oikeudenkäynnit hyökkääjiä kohtaan ovat alkamassa.
Kenia suistui kaaokseen vuoden vaihteessa epärehellisiksi luonnehdittujen presidentinvaalien jälkeen. Tappaminen ja ryöstely alkoi istuvan presidentti Mwai Kibakin julistauduttua vaalien voittajaksi. Slummien ja maaseudun köyhä väki oli pannut toivonsa Kibakin haastajaan Raila Odingaan . Kostopartiot lähtivät pahoinpitelemään ihmisiä, jotka kuuluivat vaalivoittaja-Kibakin heimoon eli kikujuihin.
Väkivallan leimahdettua puolin ja toisin 350 000 ihmistä menetti kotinsa,1 200 kuoli ja tuhansia haavoittui. Pakolaisten todellinen määrä on huomattavasti suurempi. Sukulaistensa ja tuttaviensa luo muuttaneet eivät näy tilastoissa. Tuhansittain ihmisiä pakeni myös länsirajan yli Ugandan puolelle.
Koti poltettu kivijalkaan
Valkoisten telttojen meri Naivashan kaupungin urheilukentällä parin tunnin ajomatkan päässä pääkaupunki Nairobista on tuhansien ihmisten kotina. Keittokiviltä nouseva savu kirvelee silmiä keskipäivän aikaan, kun lähes joka teltan luona porisee maissipata. Yhden teltan edustalla LoiseKaranjan kuusihenkinen perhe valmistautuu aterioimaan. He ovat vaalien jälkeisen koston aallon uhreja.
Perhe kuvailee tammikuun kaoottisia tapahtumia. Militantit nuorten miesten joukot pahoinpitelivät ja silpoivat ihmisiä. Kaikki irtain ryöstettiin, viljelykset tuhottiin, talot poltettiin. Väkivalta roihahti yleiseksi ryöstelyksi ja vahingonteoksi. Jopa kouluja poltettiin. Pahoin palaneita uhreja viruu yhä sairaaloissa.
Loise Karanja pakeni Narokista, jonne perheeltä jäi maatila ja pieni majatalo. Moni uskoo, että hyökkäykset oli tarkasti suunniteltu ylemmältä taholta eikä isoja tekijöitä koskaan saada tuomiolle. Vankiloissa odottaa oikeudenkäyntiä 300 väkivallasta ja ryöstelystä epäiltyä.
Keniassa on 42 eri heimoa, joista suurimpia ovat kikujut, kalendit ja luit. Pääheimojen välillä on vanhoja maan jaosta johtuvia jännitteitä. Kikujuja varsinkin pidetään parempiosaisina.
- Kotimme on tuhottu. Hallituksen mielestä ainakin meidän maaomistajien pitäisi palata kotiin. Mihin palaisimme kun viljelykset tuhottiin ja talot on poltettu kivijalkaan. Jotkut yrittivät mennä takaisin, mutta heitä uhkailtiin ja ajettiin pois, Loise Karanja tietää.
Muut nyökyttelevät. Entisten naapureiden kanssa ei tulisi ongelmia. Karkotetut pelkäävät kuitenkin väkivaltaisten jengien uusia hyökkäyksiä.
Sama pelko vallitsee kuudella leirillä, joissa kävin jututtamassa ihmisiä.
Maassa oli elokuussa yhä 89 Kenian Punaisen Ristin ylläpitämää leiriä, joilla asuu liki 60 000 pakolaista. Lisäksi 100 000 maanviljelijää on muuttanut pienemmille, ns. siirtoleireille kotiseuduilleen. He käyvät pelloilla töissä päivisin ja palaavat yöksi leiriin turvallisuussyistä.
Hallitus haluaa leireistä eroon
Leirin reunassa on kauppias John Kimarin vaatimaton toripöytä. Hän myy makeisia, jauhoja, banaaneja. Kimarin myymälä ja koti tuhottiin puhdistuksessa, samoin pienoisbussi eli matatu, jolla hän hoiti paikallisliikennettä.
- Tällä leirillä meitä kauppiaita ja yksityisyrittäjiä on 400 perhekuntaa. Emme omista maata. Entiset vuokraisännät eivät halua meitä takaisin, Kimari sanoo. Hän on huomisesta ymmällään ja odottaa jonkinlaista ratkaisua.
- Tulevaisuus on täysin auki. Jotain pientä korvausta valtiolta on luvattu. On puhuttu 10 000 shillingin (10 euron) korvauksesta. Se on naurettava summa. Se pitäisi hakea entiseltä kotiseudulta.
- Emme tiedä mitä tulee. Toivon, että pääsisin palaamaan ja elämä tulisi normaaliksi.
Kauppias Kimarin tavoin yhtä tukalassa tilanteessa ovat maata omistamattomat maatyöläiset, joita tilanomistajat eivät myöskään halua takaisin.
Kenian hallitus yrittää normalisoida tilannetta. Parlamentissa enemmistö on presidentinvaalien kakkosen, nykyisen pääministeri Raila Odingan puolueella. Parlamentti hyväksyi yksimielisesti työnjaon presidentin ja pääministerin välillä. Elinkeinoelämäkin on painostanut hallitusta voimakkaasti ratkaisemaan pakolaisongelma. Vaikka väkivalta keskittyi Länsi-Kenian viljelysalueille sekä Nairobin ja Mombashan slummeihin, se lamautti taloutta ja sulki valuuttahanat karkottamalla turistit.
Safarimatkailijat ovat palailemassa luonnonpuistoihin eikä jännitteinen tilanne näy ulospäin.
Hallitus haluaisi päästä kaikista leireistä eroon. Niiden sulkeminen väkisin ei pakolaisongelmaa poista.
- Jos valtio ei osoita meille uutta maata, emme voi lähteä mihinkään. Se on yksinkertaisesti mahdotonta, Loise Karanja sanoo.
