Clinton jäi
kolmanneksi pyöräksi
Mikäli Barack Obama sattuisi syksyllä häviämään Yhdysvaltain presidentinvaalin John McCainille , ikuiseksi arvoitukseksi jää, olisiko samoin käynyt siinä tapauksessa, että Obama olisi valinnut varapresidenttiehdokkaakseen Hillary Clintonin.
Yhdysvaltain kokonaisedun kannalta oli monesta syystä onnellista, että Obama voitti keväällä presidenttiehdokaskisassa Clintonin. Syistä tärkein oli se, että keväisellä voitollaan Obama varmisti, ettei Yhdysvalloista sentään tullut sellaista banaanitasavaltaa, jossa maan korkein presidentinvirka olisi neljännesvuosisadan ajan pysynyt yhtäjaksoisesti vain kahden perheen hallussa: vuosina 1989-1993 Busheilla, vuosina 1993-2001 Clintoneilla, vuosina 2001-2009 jälleen Busheilla ja vuosina 2009-2013 jälleen Clintoneilla.
Obaman varapresidenttiehdokkaana Hillary Clintonilla olisi kuitenkin ollut todennäköisesti enemmän vetovoimaa äänestäjiin kuin tehtävään viime lauantaina nimitetyllä Joseph Bidenilla . Naisvarapresidenttinä Clinton olisi vahvistanut Obaman ehdokkuuden historiallisuutta: Valkoiseen taloon olisi ollut kerralla tarjolla kaksi henkilöä, jotka rikkovat sitä tähän asti rikkumatonta sääntöä, jonka mukaan etnisesti monenkirjavien Yhdysvaltojen korkeimman viran haltijan tulee näköjään aina olla "male and pale", kuten joku irvileuka on viisaasti sanonut.
Bidenissa Obama valitsi rinnalleen vanhemman valkoisen miehen, joka voi toki herättää joissakin amerikkalaisäänestäjissä turvallisuudentunnetta, mutta yhtä varmasti heikentää Obaman ehdokkuuden käänteentekevää imagoa nuorten äänestäjien parissa ja voi siksi altistaa Obamaa myös vaalitappiolle.
Yhdessä suhteessa Bidenkin silti kuuluu presidentilliseen vähemmistöön. Katolilaista John F. Kennedyä lukuunottamatta kaikki Yhdysvaltojen tähänastiset 43 presidenttiä ovat olleet niin sanottuja WASPeja eli valkoisia anglosaksisia protestantteja. Biden sitä vastoin on, Kennedyn tavoin, katolilainen.
Omien varapresidenttihaaveidensa luhistumisesta Clinton saa kuitenkin pitkälti syyttää itseään. Varsinkin loppukevättä kohden Clintonin kampanja hyökkäsi Obamaa vastaan niin pahanilkisesti, että Obama sai Hillarysta tarpeekseen. Viimeisimmän tiedon mukaan Hillary pyysi ehdokkaiden kahdenkeskisessä tapaamisessa kesäkuun alussa Obaman esivaalivoiton ratkettua pääsyä Obaman varapresidentiksi mutta ilmoitti samalla, että haluaisi mieluiten heti tietää, olisiko hänellä todellisia mahdollisuuksia tulla valituksi.
Obama oli Clintonin pyyntöä noudattaen ilmoittanut ystävällisin sanakääntein välittömästi, että hän tuskin tulisi nimittämään Clintonia aisaparikseen, joten minään pettymyksenä Bidenin nimitys ei Clintonille enää viime viikolla tullut.
PIRKKA KIVENHEIMO
(02) 2693637 pirkka.kivenheimo@turunsanomat.fi
