Uutiset

Vaskiolaisuus ei kuole koskaan

TS/Päivi Palm<br />Noora Achren tarjoilee Angelniemen Ankkuribaarissa Oliver (vas.) ja Olli Kuussaarelle viilentävät kesäjuomiset.
TS/Päivi Palm
Noora Achren tarjoilee Angelniemen Ankkuribaarissa Oliver (vas.) ja Olli Kuussaarelle viilentävät kesäjuomiset.

PÄIVI PALM

On aurinkoinen alkuviikon aamupäivä. Itsenäisen Halikon viimeinen kesä on kallistumassa jo syksyyn päin, mutta vielä aurinko paistaa.

On tulossa hellepäivä ja virkuimmat auringonpalvojat ovat jo asettautuneet Kokkilan uimarannalle. Angelniemen Ankkuribaari lossirannan kupeessa availee oviaan.

Ensimmäiset pelaajat ovat jo vauhdissa Wiurilan gofkentällä. Kartanon hyvin hoidetussa pihapiirissä pörrää traktori, joka kaartaa upeiden, itsensä arkkitehti Engelin piirtämien entisten ulkorakennusten eteen. Nyt kartano on vetovoimainen matkailukohde.

Tero Saarisella on edessään kiireinen päivä. Mies on vastuussa kartanon rakennusten ja tilusten kunnossapidosta. Töitä riittää, sillä lääniä on paljon ja hoidettavia rakennuksia melkoinen joukko.

Satoja vuosia vanha kartano on nähnyt paljon eikä yksi kuntaliitos sen rauhaa häiritse.

- Eipä ole Salossa vastaava kohdetta pistää peliin, joten Kyllä Wiurila säilyy liitoksenkin jälkeen suurkunnan huippunähtävyytenä, jota tullaan katsomaan matkojenkin takaa, sanoo Saarinen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Eikä mies itsekään ota kauheita paineita, vaikka itsenäinen Halikko lakkaa vuodenvaihteessa olemasta. Silloin syntyy uusi Salon kaupunki, joka koostuu kymmenestä seudun kunnasta.

Saarinen sanoo, että hänen identiteettinsä kyllä säilyy. Mies on paljasjalkainen vaskiolainen ja vaskiolaisena hän pysyy vastakin. Sen rinnalla salolaisuus ja halikkolaisuus ovat sivuseikkoja.

Vaskiolaisilla on pankki ja kirkko

Kahden lapsen isä uskoo lujasti kotikylänsä tulevaisuuteen.

- Meillä on vielä palvelut jäljellä. On oma kauppa, oma säästöpankki ja elinvoimainen koulu. Ja kirkkokin meillä on omasta takaa, luettelee Saarinen ylpeänä.

Anniinan ja Oskarin isä kuitenkin tietää, että kylän eteen on tehtävä töitä. Perhe esimerkiksi asioi pääsääntöisesti omassa kaupassa, kirkonkylään tai Saloon mennään aika harvoin.

Vaskion haja-asutusalueille on myös muuttanut paljon nuoria perheitä. Osa tulee omille juurilleen, osa haluaa maaseudun rauhaa ja asumisen väljyyttä.

- Mukuloita riittää ja se on hyvän tulevaisuuden tae, Saarinen arvelee.

Ankkuribaarissa kuohuu elämä

Kokkilassa aurinko paistaa ja salmen toisella puolella siintää Angelniemi, joka liitettiin Halikkoon vuonna 1967.

Salmen yli kulkee uuttera lossi, jolla kiihkeimpään kesäaikaan on autoja tungokseen asti, kun mökkiläisetkin liittyvät liikenteen virtaan.

Angelniemen Ankkuribaarissa ovat ovet juuri avautuneet. Mikko Kivelä ja Noora Achren valmistautuvat uuteen viikkoon. Varastot ovat tyhjillään, sillä helteinen viikonvaihe tiesi vimmattua tungosta. Tarvitaan lisää juomia, jäätelöä ja ruokatarvikkeita.

Kiskolaiset Oliver ja Olli Kuussaari ovat tulleet veneretkensä ratoksi nauttimaan virvoittavat jäätelöt.

Olli Kuussaari uskoo, että kuntaliitos tuo hyviä asioita tullessaan: asioiden hoito tehostuu, virkamiesten ammattitaito kohenee ja palveluiden taso nousee. Isolla on varaa panostaa.

Ravintoloitsija Mikko Kivelä on toista mieltä.

- Isossa kokonaisuudessa asioiden hoito mutkistuu. Pieni yksikkö on jouheva. Kaikkea ei pitäisi aina vain kasvattaa. Olen pienpuotien puolella hypermarketeja vastaan ja sama pätee näissä kunta-asioissakin, Kivelä sanoo.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Noora Achren puolestaan on yhä edelleen henkeen ja vereen angelniemeläinen, vaikka kuntaliitoksesta on nelisenkymmentä vuotta.

- Mihinkäs ihminen juuristaan pääsee, sanoo Noora, jonka suku on iät ja ajat tarhannut omenoita Angelniemellä.

Opettaja puolustaa pieniä kyläkouluja

Halikon keskustassa on vilkasta. Väki on lähtenyt asioilleen ja Prisman piha täyttyy autoista. Saman katon alta saa ruuat, viinat, lääkkeet ja hampurilaiset.

Jaana Elo-Saario on lähtenyt lapsineen merellisestä Vartsalasta hakemaan lisää lukemista. Useimmiten he kuitenkin käyttävän kotikylään kaartavaa kirjastoautoa.

Elo-Saario odottelee kuntaliitosta hiukan varuillaan. Hän työskentelee opettajana Salossa lähes 400 oppilaan Hermannin koulussa. Kunnan palkollista jännittää, mitä tuleman pitää. Muutoskoulutuskaan ei ole poistanut kaikkia pelkoja.

- Ennen kaikkea jännittää, miten uudessa Salossa käy pienten kyläkoulujen. Ne ovat lapsille paras oppimisympäristö, joten toivon niiden säilyvän hengissä.

Kauheasti ei neljän lapsen perheessä ole mietitty kuntaliitosta. Arki on sen verran kiireistä, ettei jahkailuille jää aikaa.

Kirjaston kupeessa taksiasemalla on hiljaista. Taksinkuljettaja Teuvo Heikkilä odottelee tyynenä kyydittäviä. Ja yhtä tyynesti hän suhtautuu kuntaliitokseenkin: se tulee ja siihen on tyydyttävä.

- Kun nyt vain päättäjillä riittäisi tervettä maalaisjärkeä, josta nykyaikana on pulaa, huokaa Heikkilä, paljasjalkainen ja vannoutunut vaskiolainen hänkin.

TS/Päivi Palm<br />Tero Saarinen vastaa Wiurilan kartanon rakennusten ja tilusten kunnossapidosta. Mies uskoo, että upea kartano on myös uuden Salon matkailuvaltteja.
TS/Päivi Palm
Tero Saarinen vastaa Wiurilan kartanon rakennusten ja tilusten kunnossapidosta. Mies uskoo, että upea kartano on myös uuden Salon matkailuvaltteja.
TS/Päivi Palm<br />Aarni (vas.), Pyry ja Pihla Saario poikkesivat äitinsä Jaana Elo-Saarion kanssa Halikon keskustaan kirjastoon. Kirjastoauto palvelee heitä kotikylässä Vartsalassa, mutta joskus on mukava käydä joko kirkonkylässä tai jopa Salon puolella kirjoja hakemassa.
TS/Päivi Palm
Aarni (vas.), Pyry ja Pihla Saario poikkesivat äitinsä Jaana Elo-Saarion kanssa Halikon keskustaan kirjastoon. Kirjastoauto palvelee heitä kotikylässä Vartsalassa, mutta joskus on mukava käydä joko kirkonkylässä tai jopa Salon puolella kirjoja hakemassa.
TS/Päivi Palm<br />Teuvo Heikkilä toivoo, että maalaisjärki on kunniassa uudessa Salossa.
TS/Päivi Palm
Teuvo Heikkilä toivoo, että maalaisjärki on kunniassa uudessa Salossa.