Uutiset

Kuunari Helena kävi ihastumassa Huippuvuoriin

Pekka Paasio<br />Kapteeni Timo Tammialan mukaan koulutuksesta ja töistä jäävä vapaa-aika kuluu miehistöllä pääasiassa laivan kannella. Komeita maisemia vahdataan kameroin ja kiikarein. Kuvassa kuunari taittaa taivalta Magdalene-vuonossa.
Pekka Paasio
Kapteeni Timo Tammialan mukaan koulutuksesta ja töistä jäävä vapaa-aika kuluu miehistöllä pääasiassa laivan kannella. Komeita maisemia vahdataan kameroin ja kiikarein. Kuvassa kuunari taittaa taivalta Magdalene-vuonossa.

RAMI NIEMINEN

Suomen Purjelaivasäätiön lippulaiva kuunari Helena on ehtinyt ylittää kesäisen tutkimusmatkansa puolivälin. Maanantaina alus vaihtoi oppilasmiehistöä Tromssassa ja nosti illantullen ankkurinsa kohti Lofoottien saariryhmää Norjan länsipuolella.

Elämyksiä tarjoavan purjehduksen ensisijaisen määränpään Huippuvuoret Helena tavoitti jo heinäkuun puolivälissä. Tromsön satamasta tavoitetun kapteeni Timo Tammialan mukaan pohjoinen saariryhmä oli kaiken matkan eteen nähdyn vaivan arvoinen. Purjehdusta käytännön kautta harjoittelevat matkalaiset pääsivät tutustumaan muun muassa Ny Ålesundiin, joka on yksi maailman pohjoisimmista asutuista kylistä.

Kapteeni itse vaikuttui etenkin Huippuvuorten jäätiköistä.

- Ny Ålesundista lähdettyä koukkasimme vieressä olevalla jäätiköllä ja kävimme kuulemassa miten jää jyrisee. Se on kuin ukkosen jylyä ja ehdottoman vaikuttavaa. Samaan aikaan vieressä irtoili lohkareita mereen, Tammiala kuvailee.

Venäläinen kylä oli nokinen

Helenan purjehduksella on tarkoitus purjehduskoulutuksen lisäksi tempaista myös ympäristön puolesta. Laivan mukana matkaavat biologian opiskelijat tekevät luonnossa mittauksia ja luennoivat miehistölle havainnoistaan. Alus pääsi myös vertailemaan Huippuvuorten erilaisia tutkimusoloja. Tammialan mukaan venäläisen Barentsburgin ja norjalaisen Ny Ålesundin yksikköjen välillä löytyi hätkähdyttävä kontrasti.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Verovapaassa Ny Ålesundissa ruokakauppojen valikoima oli jopa parempi ja edullisempi kuin esimerkiksi Pohjois-Norjan Tromssassa.

- Barentsburg on venäläinen entinen kaivoskylä, jossa tällä hetkellä asuu tutkijoita ja kaivosmiehiä. Ihmiset olivat hyvin ystävällisiä, mutta köyhyys ja huonokuntoisuus näkyi. Laitteetkin ruostuivat, Tammiala valittelee.

Hän kertoo, että kaivos oli vierailuhetkellä suljettu taannoisen onnettomuuspalon jäljiltä. Palo oli noennut koko kylän synkkiin sävyihin.

- Aika romuläjä, mutta nyt kai kaivosta ollaan avaamassa uudelleen ja kaikkea korjataan pikkuhiljaa.

Nokista venäläiskylää lukuunottamatta paluumatka Huippuvuorilta Norjan vuonoille suorastaan häikäisi miehistöä annillaan.

Matkaseurana valaita

- Matkan aikana on nähty lukematon määrä lintuja, kaskelotti kävi laivan vierellä, maitovalaita, paljon delfiinejä ja mursuja, Tammiala luettelee.

- Karhusaaret olivat mieletön näky. Pystysuoraa seinää täynnä lintuja. Maihin ei sillä puolella pääse, mutta vähän matkan päässä oli pieni rantakaistale, jolla paistettiin makkaraa ajopuunuotiolla.

Sää Jäämerellä suosi purjehtijoita kirkkaine öineen.

- Niillä asteilla ei päivää juuri erottanut yöstä. Kelitkin olivat yllättävän lämpimiä, lämpötila oli vuorokauden ympäri noin 5 astetta. Minä ja moni muu oli varautunut paljon hyisempään. Suomalaisesta näkökulmasta on ollut suorastaan leutoa, Tammiala kertoo.

Muutenkin matka on kapteenin mukaan sujunut suunnitelmien mukaan ja ilman koettelemuksia - ellei sellaiseksi laske Huippuvuorten -0,5-asteista vettä, jossa huimapäisimmät kävivät uimassa.

Seuraavaksi Helenan matkalaisilla on edessään muutaman päivän purjehdus avomerellä kohti Lofootteja.

Itse Huippuvuorilta ruoriin hypännyt Tammiala kertoo, että menomatkalla olleiden mukaan Lofootit eivät tule poikkeamaan matkan tyylistä. Ne ovat kuulemma suurenmoinen elämys.