KAISA MYLLYLÄ
Turun keskustan tuntumassa Aurajoen rannalla palomies Aki Inkinen vetää kumisen sukelluspuvun ylleen ja kiristää maskin vesitiiviisti kasvoilleen. Helteisenä, hiljaisena perjantaiaamuna palokunnalla on aikaa harjoitella työn rutiineja rauhassa. Aluillaan on palomiesten 24-tuntinen työvuoro.
Inkinen molskahtaa räpylät edellä sameaan veteen, painuu pinnan alle ja alkaa haravoida Aurajoen pohjaa käsillään. Sukellusepisodia seuraavat aluksi vain tyhjät ravintolalaivat joen vastarannalla. Hiljalleen ympärille kerääntyy useampi utelias silmäpari katsomaan.
Inkinen pysyttelee köydenmatkan päässä avustajastaan, palomies Karri Paavolaisesta , joka antaa sukeltajalle neuvoja radion kautta. Inkinen tekee veden alla puoliympyrän muotoisen kaaren ja vaihtaa suuntaa käskystä.
- Puheyhteys helpottaa työtä. Jos radio on epäkunnossa, pitää kommunikoida narumerkein, Paavolainen selittää.
Ravistus ja nykäys köydestä tarkoittaa, että on käännyttävä oikealle. Kun avustaja ravistaa köyttä ja nykäisee kaksi kertaa, mennään vasemmalle.
Muutaman kaaren jälkeen kaksikko toteaa, että harjoittelu saa riittää. Inkinen nousee rantaan, ja molemmat alkavat kuoriutua nihkeistä työasuistaan.
- Kun on näin huono näkyvyys, on oltava käsituntuma pohjaan koko ajan. Lampustakaan ei ole hyötyä, haittaa vain, Paavolainen kertoo.
Miehet lainassa ambulanssissa
Turun keskuspaloasemalla vuoron ajan päivystää kahdeksan miestä. Normaalia päivää rytmittävät harjoitusten lisäksi hälytykset ja palotarkastukset.
Työvuoron katkaisevat kahvi- ja ruokatauot. Niistä ilmoitetaan pimputtelulla, joka muistuttaa elävästi koulun välituntikelloa.
Palolaitoksen rutiinien lisäksi miehiä tarvitaan usein sairaankuljetuksen puolella. Joka päivä keskimäärin kuusi palomiestä istuu ambulanssissa Varsinais-Suomen alueella.
Päivystävän palomestarin Frans Schaperin mukaan tilanne on tarkoitus saada korjattua ensi vuoteen mennessä. Vähäisistä resursseista kun on paha lainata toisille.
Stressiä sietää vain ajan kanssa
Nyt palolaitoksella ei ole kiirettä. Hälytykset ovat hellesäästä huolimatta harvassa, joten miehillä on aikaa pestä autohallin lattia.
Kalusto ajetaan ulos aurinkoon ja vuotava letkun liitos korjataan. Vesi viilentää hallin tunkkaista ilmaa, kun Mika Mäkinen ruiskuttaa lattiaa. Muut touhuavat lastojen kanssa lattiaa kuivaksi.
Aki Inkinen luistaa lattianpesusta kertoakseen palomiehen työstä. Hänen mukaansa jännitystä ja stressiä oppii sietämään vain ajan kanssa.
- Vieläkin hätkähdän sukeltaessani, kun sameassa vedessä äkkiä ruumis on kasvojen edessä. Sitten tokenen, nykäisen köydestä ja vedän hukkuneen pintaan, Inkinen kertoo työn karusta puolesta.
Raskaan työn arvostus ei näy ainakaan tilipussissa, sillä palomiehen peruspalkka on 1 555 euroa kuussa. Suurimman kiitoksen saa, kun pystyy auttamaan uhria tai omaisia. Palkitsevimpia ovat Inkilän mielestä pienet avunantotehtävät.
- Kerran pienen tytön polkupyörä luiskahti Föriltä jokeen, ja sitä sitten piti lähteä sukeltamaan. Pyörä löytyi, ja tytön nallekin oli vielä siinä kiinni. Sen tytön hymy oli paras palkinto.
Pisteet lasketaan liikuntatunnilla
Myöhemmin iltapäivällä tossut vingahtelevat vasten paloaseman liikuntasalin lattiaa, kun miehet valmistautuvat pakolliseen työkyvyn ylläpitoon eli liikuntatuntiin. Ohjelmassa on lentopalloa, ja miehet syöttelevät toisilleen leikkimielisesti kisaillen. Inkinen paiskaa pallon päin Schaperia, joka vastaa passausvuorollaan samalla mitalla takaisin. Pojat on poikia.
Kahdeksan äijää jakautuu kahteen joukkueeseen kuin itsestään, ja peli saa alkaa. Ähinä ja huudot sotkeentuvat askelten ja lyöntien tössähdyksiin, kun peli kuumenee. Pisteet tietysti lasketaan.
Hiljaisen työpäivän ylimääräisen energian saa huoletta purkaa kiivaisiin hyökkäyksiin ja epätoivoisiin syöksyihin. Hiki lentää, niin kuin miehetkin. Heikki Keihäs heittäytyy näyttävästi yrittäen ehtiä pallon alle, mutta turhaan. Piste rämähtää verkon toisella puolella olevaan metalliseen laskuriin.
Työvuoron jälkeen kolme vapaapäivää
Iltaa kohti hälinä rauhoittuu. Päivän aikana palokuntaa on työllistänyt vain muutama keikka: pieni maastopalo, lievä peräänajo, savuttava pienlentokone ja pari automaattista palohälytystä.
Päivystävä palomestari on tehnyt yhden palotarkastuksen ja vieraillut Kakskerran vapaapalokunnassa.
Kahdeksalta illalla palvelus loppuu ja päivystys alkaa. Osa palomiehistä katselee tv:tä, jotkut torkkuvat huoneissaan. Vain kerran yön aikana hälytys herättää koko talon, ja tuolloinkin matkaan lähdetään yhdellä autolla.
Aamulla seitsemältä väki on jo virkkuna kahvilla. Juha Lairola kertoo tehneensä kolme keikkaa yön aikana.
- Kaikki kolme autettavaa olivat humalassa. Yksi makasi jossain, toisella oli putkassa varvas halki.
Lairola miettii hetken. Kolmas rutiinireissu ei millään tahdo löytyä muistin sopukoista.
- Kyllä se joskus on niin, että kun on tehnyt enemmän keikkaa, niitä ei ollenkaan paina mieleen.
Yksi kerrallaan siviilipukuiset palomiehet katoavat paikalta uusien vuorolaisten tieltä. Edessä on kolme vapaapäivää, sitten jälleen 24 tunnin työputki.
- Siinä ehtii juuri ja juuri palautua, Schaper huokaisee.
