Uutiset

Niittotyö ei lopu Brasilian sokeriruokopelloilta

TS/Joni Mäkitalo<br />Brasilialaiset sokeriruo'on niittäjät ehtivät pelata pitkän päivän jälkeen jalkapalloa.
TS/Joni Mäkitalo
Brasilialaiset sokeriruo'on niittäjät ehtivät pelata pitkän päivän jälkeen jalkapalloa.

JONI MÄKITALO

José Rodrigues Borges odottaa illallista sokeriruokopeltojen keskelle rakennetulla kasarmialueella. Aurinko on laskemassa, takana on kahdeksan tunnin päivä kuumalla pellolla.

- Ei tässä työssä sinänsä ole mitään vikaa, olen nuori ja pysynyt terveenä, hän sanoo.

Borges on yksi runsaasta puolesta miljoonasta brasilialaisesta sokeriruo'on niittäjästä. Hän tuli työnantajan linja-autossa São Paulon osavaltioon, Piracicaban perinteiselle sokeriruokoalueelle satokauden alkaessa huhtikuussa.

Koti on runsaan tuhannen kilometrin päässä Minas Geraisin köyhänä pidetyssä pohjoisosassa.

- On sielläkin työtä. Mutta ei näin hyväpalkkaista.

Tekijöiden löytäminen vaikeutunut

Brasilian sokeriruokopelloista yli puolet sijaitsee verrattain vauraassa, pinta-alaltaan Ison-Britannian kokoisessa São Paulon osavaltiossa. Suurin osa sokeriruo'on niittäjistä muuttaa alueelle satokaudeksi muualta Brasiliasta.

Niittoveitset kaatavat Brasilian ruokosadosta valtaosan mutta São Paulon osavaltion sadosta enää puolet, sillä ruokopuimurit yleistyvät tasaisesti.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Koneellistumista vauhdittavat osaltaan vientihalut ruokoetanolille, siihen kytkeytyvät ekologiset ja mielikuvalliset pyrkimykset.

- Myös niittäjien löytäminen vaikeutuu vuosi vuodelta, sanoo Cosan-ruokoyhtiön henkilöstöjohtaja Antônio Aparecido .

Sokeriruokopellot kulotetaan perinteisesti öisin. Auringon noustessa alkava niittäminen on nopeampaa ilman ruo'on versoilevia lehtiä.

São Paulossa alan yhtiöt ovat sitoutuneet luopumaan nokisista, horisontit värjäävistä valtavista peltokulotuksistaan asteittain vuoteen 2017 mennessä. Tropiikin suurta makeaa heinää korjaava puimuri ei vaadi terveyshaittoja ja hiilidioksidipäästöjä aiheuttavia kulotuksia.

Ruokopeltojen koneellistuminen herättää Brasiliassa tyytyväisyyden lisäksi huolta työpaikoista. Jos muutos on liian nopea, sen pelätään pahentavan sosiaalisia ongelmia. Esalq-maatalousyliopiston mukaan yksi ruokopuimuri vastaa kahdeksankymmenen niittäjän työpanosta.

- Niittäjät ovat tehneet tätä työtä jo pitkään, eikä uusia ihmisiä juuri hakeudu ruokopelloille. Siinä mielessä kehitys on luonnollinen, johtaja Aparecido pohtii.

Etanolin kysynnän kasvaessa yhtiö kouluttaa hänen mukaansa osan niittäjistä uusien tehtaiden ja maatalouskoneiden ajomiehiksi. Sokeriruo'on niittäjän ammatti ei kuitenkaan ole katoamassa.

- Meillä on paljon jyrkkiä peltoja, joihin puimurit eivät pysty. Kun lehtien kulotus loppuu, näille pelloille tarvitaan enemmän ihmisiä sekä korjaamaan että putsaamaan ruoko käsin.

Tavoitteet pellon ulkopuolella

Kuten monissa satotöissä Suomessa, sokeriruo'on niittäjän palkka perustuu Brasiliassa henkilökohtaiseen korjuumäärään. São Paulon ruokopelloilla niitetään keskimäärin kaksi kertaa osavaltion minimipalkan verran eli noin 350 euroa kuukaudessa.

- Sateistakin riippuu, miten päästään korjuutöihin, lähes kaksimetrinen Borges mutisee kysyessäni hänen palkkatavoitteestaan.

Parhaat ruokoyhtiöt maksavat niittäjille terveydenhoidon ja pientä takuupalkkaa. Huonoimmat työnantajat ovat vain kuulleet käytännöstä.

Cosanille työskentelevä Borges aloittaa päivänsä ohjatulla venyttelyllä ja käy säännöllisesti terveystarkastuksessa. Yhtiö maksaa ruokailusta ja mahdollisista lääkekuluista vain puolet, loput veloitetaan palkasta.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Borges, 28, kertoo, että vaimo odottaa kotona perheen esikoista.

- Viime vuonna satokausi jatkui joulukuulle. Toivon, että kausi päättyisi tänä vuonna aiemmin. Laskettu aika on juuri joulukuun alussa.

Lähes kahdeksan kuukauden satokausi on rankka vuosittainen työkomennus. Borges huhkii sokeriruokopellolta nyt kymmenettä satoaan.

- Pellolla aika kuluu nopeasti, mutta vapaa-ajalla tästä on leikki kaukana. Alkaa ajatella vaimoa ja kotia, tiedäthän.

- Tavoitteeni on jättää ruokohommat parin vuoden sisällä, tuoda perheeni São Pauloon ja päästä muihin töihin, ehkä autonkuljettajaksi.