Uutiset

Liikuntaharrastuksissa eniten luonnonvaroja syö autoilu treenipaikalle

TS/Lennart Holmberg<br />Kesällä tekonurmikentän ylläpitäminen ei ole kovin suuri energiasyöppö. Talvikaudella tilanne on toinen, kun kenttä pitää lämmittää.
TS/Lennart Holmberg
Kesällä tekonurmikentän ylläpitäminen ei ole kovin suuri energiasyöppö. Talvikaudella tilanne on toinen, kun kenttä pitää lämmittää.

SALLA TUOMOLA

Liikunnan harrastajien kannattaa suosia lähellä sijaitsevia treenipaikkoja tai kulkea kauempana oleviin polkupyörällä. Kulkutavalla on suuri vaikutus siihen, kuinka paljon harrastukset kokonaisuudessaan kuluttavat luonnonvaroja.

Esimerkiksi tunti uimahallissa kuluttaa luonnon raaka-aineita 11 kiloa. Jos uimahalliin kuljetaan autolla 15 kilometrin päästä, luonnonvarojen kulutus kolminkertaistuu.

Tiedot käyvät ilmi Kuluttajatutkimuskeskuksen julkaisemasta raportista, jossa tarkasteltiin muun muassa kuluttajien harrastusten luonnonvarojen kulutusta. Suomen luonnonsuojeluliiton LiikuntaMIPS-tutkimuksessa laskettiin suomalaisten yleisimpien liikuntaharrastusten materiaalivirtoja yhden henkilön harrastetuntia kohden.

- Yllättävää on, että suosituimpien lajien merkittävin kulutuslasti syntyy liikkumisesta harrastuspaikoille. Tieto on tärkeä, sillä ihminen voi itse vaikuttaa kulutukseensa omilla valinnoillaan, sanoo kestävän kulutuksen tutkija Satu Lähteenoja Suomen luonnonsuojeluliitosta.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kulkemisen lisäksi luonnonvaroja kuluttavat liikuntapaikkojen rakentaminen ja ylläpito, varusteiden valmistaminen ja huolto sekä peseytymiset.

Tarkasteltavana suomalaissuosikit

Tutkimuksessa tarkasteltiin rakennettuja liikuntapaikkoja, jotka kattavat valtaosan suomalaisten suosituimmista harrastuksista. Tällaisia ovat kevyen liikenteen väylä, kuntorata, liikuntasali ja -halli, jäähalli, uimahalli, kuntokeskus ja tekonurmikenttä.

Ulkopuolelle jäivät kuitenkin muun muassa suursuosikit golf ja laskettelu, jotka vaativat jo valmiiksi suuria alueita ja maan muokkausta. Niin ikään moottoriurheilulajit jätettiin pois, sillä erotuksena valtaosasta myös niiden varsinainen harrastaminen kuluttaa luonnonvaroja.

Saatuja tuloksia voidaan tekijöiden mukaan pitää vain suuntaa-antavina, sillä tutkimukseen sisältyy useita epävarmuustekijöitä esimerkiksi liikuntapaikkojen käyttöaikojen ja käyttäjämäärien tiedoista. Tulokset osoittavat kuitenkin liikuntaharrastusten luonnonvarojen kulutuksen suuruusluokan.

- Liikunta ei muodosta kovin suurta osaa yksittäisen ihmisen kuluttamisessa. Vapaa-ajan harrastukset ovat listalla vasta kymmenentenä kärkikolmikon asuminen, liikenne ja ruoka jälkeen. Silti harrastukset ovat tekijöitä, joihin kuluttaja pystyy itse vaikuttamaan, Lähteenoja huomauttaa.

Moottorilajit täysin omassa luokassaan

Liikuntaa harrastaa vähintään kolme kertaa viikossa 72 prosenttia suomalaisesta aikuisväestöstä ja 90 prosenttia lapsista ja nuorista, joiden harrastuneisuus on kasvanut merkittävästi viime vuosikymmenien aikana.

Suomalainen aikuisväestö suosii eniten kävelylenkkeilyä, jota harrastaa yli 1,8 miljoonaa aikuista. Toiseksi suosituin laji on pyöräileminen, jonka harrastajia on noin 828 000. Muita yli puolen miljoonan harrastajalajeja ovat uinti ja kuntosaliharjoittelu. Lasten ja nuorten suosikkilajeja ovat jalkapallo ja pyöräily, joissa molemmissa on yli 200 000 harrastajaa.

- Joukkuepeleissä luonnonvarojen kulutusta kasvattavat pelimatkat. Mutta kun lajiin otetaan mukaan moottori, syntyy samantien huomattavia eroja. Tunnin retki soutuveneellä kuluttaa alle kilon luonnonvaroja, kun moottoriveneellä vastaava määrä on 70-100 kiloa, Lähteenoja jatkaa.

Kesällä paras ulkona ja lähellä

Suomen luonnonsuojeluliiton ja Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkijoiden mukaan liikunnan vähentämisen sijaan tulisi lisätä harrastamisen ekotehokkuutta.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

- Ideaaliratkaisu olisi käyttää oman kodin ja työpaikan lähellä sijaitsevia harrastusmahdollisuuksia. Harrastusta ei aina valita asuinpaikan mukaan. Siksi myös kimppakyytejä kannattaa hyödyntää, sillä julkiset kulkuvälineet eivät aina ole realistinen vaihtoehto, Lähteenoja toteaa.

Tutkijat muistuttavat, että kaikki liikunnan harrastaminen ei vaadi rakennettua infrastruktuuria. Esimerkiksi retkeilyä, maastopyöräilyä, suunnistusta, kiipeilyä ja sukellusta harrastetaan rakentamattomassa luonnossa. Liikenteen osuus kuitenkin korostuu näissä lajeissa, sillä harrastuspaikalle on usein pitkä matka.

- Jos haluaa olla todellinen ekoharrastaja, kannattaa suunnata kesällä ulos ja lähelle, Lähteenoja opastaa.

Rakennettujen liikuntapaikkojen ja luonnon lisäksi liikuntaa harrastetaan myös muuta tarkoitusta varten rakennetuissa ympäristöissä. Olemassa olevaa rakennuskantaa hyödyntävät muun muassa skeittaus ja parkour.