Uutiset

Palmikon löytöpaikalla ei hylätä Vampulaa

TS/Erja Hyytiäinen<br />Joona Laihosta tulee paluumuuttaja tahtomattaan. Huittisten keskustasta Vampulaan töiden perässä muuttanut mies ei silti sielultaan muutu: hän on jatkossakin vampulalainen.
TS/Erja Hyytiäinen
Joona Laihosta tulee paluumuuttaja tahtomattaan. Huittisten keskustasta Vampulaan töiden perässä muuttanut mies ei silti sielultaan muutu: hän on jatkossakin vampulalainen.

ERJA HYYTIÄINEN

Neljävuotias Henri Korpela etenee puolijuoksua kotitietä pitkin. Lippalakkipäisen pojan käsi nousee heilahdukseen, vaikka vastaan ajaa vieras auto. Vampulassa tervehditään kaikki, tutut ja vieraat.

Reilun 140 neliökilometrin alalla levittäytyvässä maaseutupitäjässä on jotain perinteiseen suomalaiseen elämänmenoon liittyvää.

Morjestetaan, kysellään pääraitilla tutuilta kodin kuulumiset, kuivatetaan pyykit ulkona narulla, kävellään kaupalle ja ajetaan traktorilla baariin. Mutta ei kunta jämähtänyt ole. Jättitrampoliinit täplittävät pihoja, kirjastossa on tuoreimmat teokset ja ruohonleikkurit laulavat kilpaa.

Vuoden vaihde muuttaa kuntaa. Henrin on opeteltava vastaamaan missä sinä asut -kysymykseen sanalla Huittinen. Henrin äiti Eija Hosike tunnustaa silti, että taitaa suu taipua jatkossakin sanaan Vampula.

- Vampulassa vietetään kesää vaikka huittislaisia ollaankin, Hosike ennakoi.

Vampulalaiset jakavat vuoden kahteen jaksoon: kesäasukkaiden myötä kunta herää vilkkaaseen eloon, talvella ollaan hissuksiin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

- Kunta on eri tavalla vireä kesällä ja talvella. Kesällä tullaan näkyviin, ollaan pihalla, jutellaan naapureiden kanssa, näytään. Talvellakin ollaan aktiivisia, mutta toiminta tapahtuu piilossa. Täällä on loistavat hiihtoladut ja kansalaisopistolla on vilkasta toimintaa, Marita Mattila sanoo.

Neljä vuotta sitten Turusta Vampulan Rutavan kylään muuttanut Johanna Aalto nauttii selvästi elämästään Loimijoen varressa. Pihapiirissä kuljeskelee kuttu, hevosia, kissoja ja koiria. Nelilapsisen perheen pihalle nostettu lemmikkikani puputtaa ruohoa häkissään. Perheen pojat istuvat silloin tällöin joen varrella narraamassa ahvenia, särkiä ja haukia, anoppi pulahtaa jopa uimaan.

- Etsimme sopivaa paikkaa 50 kilometrin säteellä Turusta, mies käy Turussa töissä. Tämä löytyi vähän kauempaa, Aalto sanoo. Muuttohetkellä ratkaisevaa ei ollut kunnan nimi, joten muuttuminen huittislaiseksi ei naista hetkauta.

Side Huittisiin jo vahva

Hosike miettii tarkkaan, mitä kuntoliitoksesta sanoo. Nainen kiepauttaa tukkansa poninhännälle, ei sentään palmikolle, vaikka Vampulassa ollaankin.

Kunnassa kulkevan tarinan mukaan kunta on saanut nimensä köyliöläisten eränkävijöiden Loimijoen Kiltasaaresta löytämästä surmatun neidon vamposta eli palmikosta. Näistä tarinoista 21 kylän kunta pitää kiinni tulevaisuudessakin.

Murroshetkellä sanat asetellaan tarkkaan, sillä kaikki vampulalaiset eivät ole nielleet liitosta mukisematta. Innokkaimpiin vastustajiin lukeutuva Mikko Kaunisto on valittanut liitoksesta kaikkiin oikeusasteisiin, seuraavaksi odotellaan korkeimman hallinto-oikeuden kantaa.

Hosike painottaa kuitenkin, että Vampulassa asiat riitelevät, kuntaliitoskannat eivät ole ystävyyssuhteita koetelleet.

- Varmasti liitoksesta seuraa jotain huonoa, mutta tuo se varmasti hyvääkin, Hosike sanoo.

Liittoa helpottaa se, että naapurikaupunki ei ole vampulalaisille vieras. Nuoret käyvät siellä koulunsa, kulttuuripiirit ovat vain tiivistäneet yhteistyötään, monet matkaavat naapuriin ostoksille.

Satakuntalaiset sopivat yhteen

Joona Laihosta tulee paluumuuttaja tahtomattaan. Huittisten keskustasta viisi vuotta sitten työn perässä Vampulaan muuttanut mies on tyytyväinen eloonsa maalla. Identiteetti on vankistunut niin, että sisimmässään mies ei enää huittislaiseksi palaa. Esimerkistä käyvät omat vanhemmat, jotka sanovat yhä asuvansa Kauvatsalla, vaikka kunta jo vuosikymmeniä sitten liitettiin Kokemäkeen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Miestä ei houkuta edes Huittisten laajemmat riennot.

- Ei täällä ajanvieteongelmia tule, Laiho sanoo. Kesäelo on sitä samaa kuin muillakin suomalaisilla: käydään uimassa, grillataan, harjureitillä kävelemässä, kylän omissa kesätapahtumissa.

Mikko Kauniston mukaan yksi vaara näkyy jo horisontissa: syksyllä edessä oleviin kuntavaaleihin on ollut vaikea löytää ehdokkaita Vampulasta. Huoli kaihertaa nuorta miestä, sillä vampulalaisten pitäisi varmistaa, että nyky-Vampulan alueella elää jatkossakin tyytyväisiä ihmisiä. Hanna Arve-Talvitie antaa vinkin: kauppa, posti, kirjasto, lääkäri ja seurakunnan toiminta kun pidetään kylässä, kaikki on hyvin.

- Kyllä tässä hyvin pärjätään. Satakuntalaisina olemme kaikki perusluonteeltamme samanlaisia, Marita Mattila sanoo.

Viimeinen kesä -sarja kiertää tämän suven aikana useassa sellaisessa lounaisen Suomen kunnassa, jonka nimi häviää kuntakartalta vuodenvaihteessa toteutettavan kuntaliitoksen vuoksi.

TS/Erja Hyytiäinen<br />Eija Hosike (vas.) on paljasjalkainen vampulalainen, Hanna Arve-Talvitie (oik.) Harjavallasta kuntaan muuttanut. Äitiensä lailla Henri Korpelasta ja Nanna Talvitiestä tulee vuodenvaihteessa huittislaisia. Kesäkuumalla ajatus ei seuruetta huolestuta.
TS/Erja Hyytiäinen
Eija Hosike (vas.) on paljasjalkainen vampulalainen, Hanna Arve-Talvitie (oik.) Harjavallasta kuntaan muuttanut. Äitiensä lailla Henri Korpelasta ja Nanna Talvitiestä tulee vuodenvaihteessa huittislaisia. Kesäkuumalla ajatus ei seuruetta huolestuta.
TS/Erja Hyytiäinen<br />Terhin Tyyne ei ihmisten metkuista hätkähdä. Ravurille on sama, on alla sitten Vampulan tai Huittisten niminen maapläntti. Tärkeintä on, että ruoho on maukasta. Johanna Aalto on samaa maata. Neljä vuotta sitten Loimijoen rantaan perheen veti upea paikka, joka ei kuntaliitoksessa muutu miksikään.
TS/Erja Hyytiäinen
Terhin Tyyne ei ihmisten metkuista hätkähdä. Ravurille on sama, on alla sitten Vampulan tai Huittisten niminen maapläntti. Tärkeintä on, että ruoho on maukasta. Johanna Aalto on samaa maata. Neljä vuotta sitten Loimijoen rantaan perheen veti upea paikka, joka ei kuntaliitoksessa muutu miksikään.