Robert Mugabe nauttii yhä edelleenkin monien afrikkalaisten kunnioitusta taistelusta, jota hän kävi silloisen Etelä-Rhodesian valkoista vähemmistövaltaa vastaan 1970-luvulla.
Taistelu päättyi vuonna 1980 maan itsenäistymiseen Zimbabwen nimellä ja Mugaben valintaan pääministeriksi. Mugabe kiinnitti erityistä huomiota koulutuksen parantamiseen juuri itsenäistyneessä maassa.
Mugabe oli itse opettaja, joka oli joutunut istumaan vankilassa 1964-1974 poliittisen toimintansa takia. Vankeusaikanaan hän jatkoi opiskelua ja hankki tukun uusia oppiarvoja.
Lupaavan alun jälkeen Mugabessa alkoi näkyä yhä enemmän itsevaltaisia piirteitä, joita niin lännessä kuin Afrikassakin oltiin haluttomia huomaamaan.
Jo 1980-luvulla Mugabe käytti pohjoiskorealaisten kouluttamia erikoisjoukkoja poliittisia vastustajiaan vastaan. Ainakin 8 000 ihmistä kuoli niin sanotussa Gukurahundin kampanjassa.
Mugaben tien täyteen tyranniaan monet katsovat alkaneet vuonna 2000, kun hän kärsi tappion kansanäänestyksessä pyrkiessään lisäämään huomattavasti valtaansa.
Tappion syyksi Mugabe selitti valkoisen väestön tuen MDC-puolueelle. Mugaben Zanu-PF-puolue aloitti kampanjan, jonka kuluessa tuhansia valkoisten viljelijöiden tiloja kaapattiin ja satoja ihmisiä surmattiin.
Yksi seurauksista oli, että eteläisen Afrikan vilja-aittana tunnettu Zimbabwe ajautui talouden syöksykierteeseen. Tätä nykyä maan virallinen inflaatioprosentti on 165 000 ja neljä miljoonaa zimbabwelaista tarvitsee ruoka-apua.
Vastoinkäymiset vaaliuurnilla ovat saaneet Mugaben aina etsimään kostoa. Kun MDC julisti voittaneensa parlamenttivaalit 2005, järjestivät viranomaiset Roskat pois -operaation, jossa maansiirtokoneet jyräsivät tuhansia koteja MDC:n tukialueilla.
