Valtava kraatteri Saaristomeren pohjassa viittaa metaaniin
JONNA LANKINEN
Toukokuussa 2001 ensimmäinen upseeri Reijo Voutilainen oli kahden hengen miehitetyn sukellustutkimuslaite Kuutin kipparina, kun se laskeutui kohti sinisavista merenpohjaa.
Voutilainen ja eläkkeellä oleva Geologian tutkimuskeskuksen erikoistutkija Boris Winterhalter olivat jännityksestä vaitonaisina, sillä laitteen vedenalainen tutka näytti suoraan alapuolella olevan oudon poikkeaman merenpohjan muodossa.
Alueelle oli muodostunut liki kahdeksan hehtaarin kokoinen kraatteri, eikä sen syntytapa viitannut ihmisen tekoihin.
- Kun pääsimme pohjalle, ymmärsin heti näkeväni jotain todella ainutlaatuista ja omituista, Voutilainen muistelee tapahtumia.
Kyseessä oli ollut eteläisen Saaristomeren pohjaa muokannut metaanipurkaus. Noin 37 kilometriä Öröstä etelään on alue, jossa merenpohjan kallionraoista oli tihkunut metaanikaasua tiiviin savipatjan alle. Tarpeeksi suureksi kasvanut paine vapautti metaanin yhdellä purkauksella.
- Tapahtumasta ei ole kovin kauan aikaa. Se voi olla 10, 20 tai 50 vuotta, Winterhalter pohtii.
Kraatterin muodostumisesta on ainakin reilut 20 vuotta. Vuonna 1984 Merivoimien tutkimuslaitoksen pohjankartoitussektorin nykyinen johtaja Jouko Nuorteva oli luotaamassa aluetta muiden töidensä yhteydessä. Yhtäkkiä monitoriin piirtynyt erikoinen merenpohja herätti hänen mielenkiintonsa.
- Merenpohja oli painunut jyrkästi kasaan laajalta alueelta. Tieto merkittiin papereihin eikä siihen silloin kiinnitetty enempää huomiota.
Vesi menettää kantavuutensa
Asia jäi kuitenkin mietityttämään Nuortevaa. Vuosia myöhemmin hän mainitsi löydöksestään Boris Winterhalterille, joka kiinnostuneena alkoi tutkia asiaa.
Metaanikaasupurkauksen aikana vesi menettää kantavuutensa, jonka vuoksi sen yläpuolella juuri sillä hetkellä olevat alukset voivat upota.
- Kyllä sellainen Örön purkauskin pienen laivan voisi upottaa. Tällä alueella katosi aiemmin pieni teräksinen alus, josta epäiltiin juuri metaanipurkausta. Emme kuitenkaan löytäneet hylkyä, Winterhalter sanoo.
Toinen riski liittyy metaanikaasun kipinäherkkyyteen.
- Jos veneilijällä olisi ollut tupakka suussa, olisi vene voinut räjähtääkin.
Winterhalter muistuttaa kuitenkin, että näin suuri metaanipurkaus on äärimmäisen harvinainen tapaus. Hän ei ole koko monikymmenvuotisen uransa aikana nähnyt Suomen vesillä mitään vastaavaa.
Monin paikoin sensaatiopuheeksi julistetun Bermudan kolmion yhtenä laivoja upottavana teoriana pidetään merenpohjan metaanikaasuja. Myös Saaristomereen on vuosisatojen saatossa uponnut lukuisia aluksia. Winterhalterin mukaan mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että yhdenkään tunnetun uppoamisen syy olisi ollut metaanipurkaus.
Tukholman saaristossa useita
Vastaavia metaanipurkauksia tapahtuu muuallakin Itämerellä. Tukholman saaristossa metaanikraattereita on useita, lisäksi Gotlannin ja Latvian välinen syvempi merialue on Winterhalterin mukaan herkkä metaanipurkauksille.
- Itämeren pohjassa on monin paikoin metaania, jota tihkuu hiljalleen peruskallion kuoren murroksia pitkin. Saaristomerellä ja Suomenlahdella on hyvin tyypillistä, että pienten kaasukuplien aiheuttamat häiriöt näkyvät pohjan savikerrostumissa.
- Tukholman saariston kalastajat muistavat, kuinka merenpinta oli välillä kuohunut jossain. Osa oli nähnyt sinisiä, virvatulimaisia liekkejä, samankaltaisia kuin suomalaisissa suopurkauksissa. Tutkimuksissa syyksi paljastui metaanikaasu, Winterhalter sanoo.
Monella on kokemuksia myös alkutalven kirkkaan teräsjään alla näkyvistä kaasukuplista.
Siellä missä on öljyä, on aina myös kaasua. Sama ei kuitenkaan toimi toisinpäin. Winterhalterin mukaan ei voida olettaa, että Örön kraatterin lähettyviltä löytyisi öljyesiintymiä.
- Ei tämä viittaa öljyyn. Tukholman saaristo ja Örön alue ovat niin kaukana öljypitoisista ja kerrostuneista kivilajeista, että sieltä öljyä on turhaa etsiä. Gotlannin eteläkärjestä löydettiin vähäisiä öljymääriä joskus 1960-luvun lopussa.
Vaikka Örön metaanipurkauksen kraatteri onkin suuri, ei metaanilla ole Saaristomeren ympäristön kannalta suurtakaan merkitystä, kuten ei myöskään taloudellista hyötyä.
- Vaaraksikaan sitä ei voi laskea. Kyseessä on siis vain mielenkiintoinen ja luonnollinen tapahtuma, Boris Winterhalter tiivistää.
Oletko havainnut merenpohjasta pinnalle nousseita kaasukuplia? Kerro kokemuksistasi osoitteeseen ts.alue@turunsanomat.fi
