En halua antaa rahaa kerjäläisille
Helsingissä kerjännyt romanialainen Rostasin perhe ajoi takaisin Transilvaniaan toukokuun puolivälissä. Helsingin Sanomien haastattelema perhe kertoi syyksi sen, ettei Suomesta löytynyt töitä. Kerjäämällä perheen tulot jäivät usein alle kymmeneen euroon päivässä.
Hyvin harva suomalainen antaa rahaa kerjäläiselle. Vielä harvemmin rahaa annetaan varta vasten kerjäämään tulleelle ulkomaalaiselle. Perusteet "kitsastelulle" vaihtelevat sekavista ja ristiriitaisista erittäin outoihin.
Asunnottomuutta pohtineeseen työryhmään kuulunut lääketieteen tohtori Ilkka Taipale pelkää, että kerjääminen luo Suomeen järjestelmän, jossa kerjäämällä voi elättää itsensä. Entä jos loisikin? Vapaaehtoisuuteenhan se perustuu.
Nimimerkki Ei almuja puolestaan pelkäsi muun muassa liikenneonnettomuuksia Turun Sanomien yleisönosastolla huhtikuussa.
- Haluammeko todella, että tapahtuu liikenneonnettomuuksia, kun valtateillä romanikerjäläiset pysäyttelevät autoja?
Turun arkkihiippakunnan piispa Kari Mäkinen yrittää perustella kieltäytymisen ylevästi Kotimaa -lehden haastattelussa.
- Jos teen sen, mihin kerjäläinen vetoaa ja heitän lanttini, tunnen osallistuvani alentavaan toimintaan, jossa köyhän ihmisarvo poljetaan eikä köyhyys kuitenkaan häviä.
Kerjäläinen varmasti kokee ihmisarvoansa poljettavan jo kun hän joutuu kerjuulle. Tuskin rahan saaminen tilannetta pahentaa.
Itsekin annan kerjäläisille rahaa hyvin harvoin. Miksikö? En tiedä. Ehkä siksi, että hyvinvointivaltiossa valtion tehtävä on pitää heistä huolta. Myös ulkomaalaisista.
En vain halua antaa rahaa kerjäläisille. Ei siihen sen kummempaa syytä tarvita.
Yhden perusteen tarjoaa myös laupeudentyötä tekevä Heikki Hursti . Hänkin ensin kiemurtelee Helsingin Sanomien kysymyksen edessä, mutta lopulta paljastuu hyvin inhimillinen peruste.
- Ärsyttää, kun heidän lapuissaan lukee, että heillä on sairautta ja sitä tai tätä elämänvaihetta.
TUOMAS RIMPILÄINEN
02 269 3545 tuomas.rimpilainen@turunsanomat.fi
