Uutiset

Kansalaissota vei vuosien 1907-17 kansanedustajista lähes kolmanneksen

HANNU MIETTUNEN

Kansalaissota kouraisi eduskuntaa vielä perusteellisemmin kuin kansaa keskimäärin. Valtiopäivillä autonomian aikana 1907-17 istuneista 463 edustajasta 30 prosenttia eli 136 oli äkisti pelistä pois. He olivat joko mullan alla, piikkilangan takana tai pakolaisina ulkomailla.

Teloituksissa ja vankileireillä menehtyi ainakin 35 kansanedustajaa. Heistä 16 oli muodollisesti yhä istuvan eduskunnan jäseniä.

Surmansa saaneista 27 oli punaisia ja kahdeksan valkoisia. Valkoiset surmattiin punaisten valtakaudella yksittäisissä murhissa. Punaisista 14 teloitettiin joko välittömästi taistelujen jälkeen tai myöhemmin vankileireillä. 13 menehtyi vankeusaikanaan nälkään tai sairauksiin.

Välillisesti sota vaati uhreja vielä pari vuosikymmentä myöhemminkin. Venäjälle paenneista 57 kansanedustajasta 32 kuoli maassa väkivaltaisesti.

Kolme ammuttiin punaisten keskinäisissä välienselvittelyissä eli Pietarin Kuusisen klubin murhissa jo 1920. Myös ampujiin kuului entinen kansanedustaja, joka rangaistuksena teloitettiin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Suurin osa uhreista menehtyi 1930-luvulla Stalinin vainoissa. Teloituksissa ammuttiin ainakin 20, loput nääntyivät vankileireillä. Useiden muiden kohtalo on edelleenkin epäselvä.

Kotimaahan jääneistä tai palanneista yhteensä 46 tuomittiin eri pituisiin vankeusrangaistuksiin. Ne lyhenivät myöhempien armahduslakien vuoksi yleensä korkeintaan muutamaksi vuodeksi.

Kansanedustajien riski kuolla oli kansalaissodassa muuhun väestöön nähden noin kuusinkertainen. Yhteensä sota vaati nykytiedon mukaan noin 37 000 uhria eli 1,2 prosenttia Suomen silloisesta väestöstä. Välillisesti tämäkin luku on suurempi, sillä Venäjälle eri aikoina siirtyneistä suomalaisistakin jopa 20 000 sai surmansa 1930-luvun puhdistuksissa.

Eduskunnan historia sivuuttaa asian

Kansanedustajia koskevat luvut on poimittu yksitellen eduskunnan matrikkelien elämäkertatiedoista, niin sanotun sotasurmaprojektin tietokannasta ja Stalinin tiedossa olevien suomalaisuhrien nimiluettelosta.

Yhtään yleisesitystä kansanedustajista ja kansalaissodasta ei ole toistaiseksi tehty. Punaista ja valkoista terroria 1960-luvulla tutkinut Jaakko Paavolainen listaa tosin osan teloitetuista, mutta saa luvuksi vain kymmenen. Sdp:n historiaa kirjoittanut professori Hannu Soikkanen ei kuvaa eduskuntaryhmässä käynyttä katoa lainkaan.

Kansanedustajien kohtalo ohitetaan myös eduskunnan virallisissa historiateoksissa, joihin kuuluu yhteensä 24 jykevää osaa. Ensimmäinen teossarja ilmestyi vuosina 1958-82. Satavuotisjuhliin tilatun uuden sarjan viimeiset osat julkistettiin tänä keväänä.

Tutkimuksesta vastasi Turun yliopiston poliittisen historian laitos. Työtä ohjasi eduskunnan pääsihteerin Seppo Tiitisen johdolla toiminut eduskunnan ohjausryhmä, johon kuului sekä puolueiden että akateemisen maailman edustajia. Rahaa varattiin noin 2,5 miljoonaa euroa.

Vuosia 1917-19 koskevan luvun kirjoitti turkulainen professori Vesa Vares . Hänen mukaansa käytettävissä oleva tila vaati karsimaan asioita ja keskittymään suurempiin kokonaisuuksiin.

- Annettu tila oli 149 liuskaa kuvineen, Vares kertoo.

Hän muistuttaa, että vastaavaan ajanjaksoon oli edellisessä teossarjassa omistettu yli 600 sivua. Siinäkään ei silti edes mainita, kuinka monen kansanedustajan hengen sota ja sen jälkiselvittelyt vaativat.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Vares ei usko, että kukaan on vältellyt aihetta tietoisesti. Hän arvioi, että kansanedustajien kohtalot olivat niin samankaltaisia kuin muiden konfliktin uhrien, ettei tarvetta edes ole ollut. Vares saa tukea vuoden 1918 teloituksiin tutkineelta Marko Tikalta . Hänkin arvelee, että olennainen on jo selvillä.

Sotasurmatutkijat ihmettelevät aukkoa

Vuosien 1914-22 sotasurmaprojektia vetäneet professori Heikki Ylikangas ja tutkimusjohtaja Lars Westerlund ovat toista mieltä.

- Tuntuu oudolta, koska tämä on niin keskeinen elämänalue. Mielestäni sitä olisi ehdottomasti pitänyt selvittää, Westerlund sanoo.

Hänen mielestään kansanedustajiin kajoamisella on yhteiskunnallisesti poikkeuksellisen suuri merkitys.

- Täytyy muistaa, että kansanedustajat nauttivat aivan erityistä lain suojaa ja nauttivat sitä jo tuolloin, Westerlund sanoo.

Myös eduskunnan historiaa vuonna 2000 tilaajamassa ollut entinen kansanedustaja Jukka Mikkola (sd) ja teossarjan vastaanottanut varapuhemies Seppo Kääriäinen (kesk) pitävät asiaa tärkeänä.

Kääriäinen hämmästyy kuullessaan kuolleiden määrän.

- Näin äkkiseltään luku tuntuu kyllä suuremmalta kuin olisi odottanut, hän sanoo.

Tutkimustilannetta kuvaa hyvin se, ettei Tampereen valtauksesta laajan teoksen kirjoittanut Ylikangas edes mainitse punaisten taistelun aikana teloittamaa kansanedustaja Ernst Saarta .

- Jotenkin se on vain mennyt ohi, Ylikangas tunnustaa hieman hämillään.

Tampereella kuoli taistelun päätösvaiheessa myös Maalaisliiton puheenjohtaja Filip Saalasti . Puolueen historiassa kuolinsyytä, aikaa tai paikkaa ei mainita. Väljästi ottaen Saalastikin on sodan uhri, sillä hän vilustui kohtalokkaasti punaisilta piileskellessään.