Kalle Heiskanen
Suojelupoliisi on vuosien kuluessa selvittänyt parinkymmenen ihmisen yhteyksiä Suomesta entisen Itä-Saksan vakoilujärjestöön Stasiin. Supon apulaispäällikkö Petri Knape kertoi perjantaina, että vain kaksi tapausta on päätynyt syyttäjälle.
Toinen oli Rusin veljesten törkeä vakoiluepäily. Valtiosyyttäjä ei nostanut asiasta syytettä vuonna 2003. Toinen tapaus oli 1980-luvulla, jolloin Stasi-yhteyden tunnustanut mies sai ehdollisen vankeusrangaistuksen vakoilusta.
Itä-Saksan vakoilujärjestön Stasin toiminta oli Suomessa kaikkiaan hyvin vähäistä, ilmenee perjantaina julkistetusta suojelupoliisin toimintaa koskevasta Stasi-raportista.. Suomi on ollut ensisijaisesti Neuvostoliiton ja sen tiedustelupalvelun KGB:n vaikutuspiirissä.
Poliisiylijohtaja Markku Salmisen vetämän työryhmän mukaan suojelupoliisi ei ole menetellyt lainvastaisesti Stasi-aineiston suhteen.
Raportti on hyvin ajankohtainen, sillä maanantaina Helsingissä jatkuu tohtori Alpo Rusin oikeudenkäynti Suomen valtiota vastaan. Tohtori Rusi vaatii 550 000 euron korvausta siitä, että häntä on epäilty aiheettomasti törkeästä vakoilusta vuosina 1969-1976 Itä-Saksan tiedustelupalvelun Stasin hyväksi.
Poliisiylijohtaja Markku Salminen torjui tiukasti epäilyt, että sisäministeriön selvityksen julkistaminen liittyisi Rusin oikeudenkäyntiin.
Tutkimuskynnys ylittyi selvästi
Viimeisin puolestakymmenestä esitutkintaan johtaneista tapauksista on koodinumeron XV/11/69 saanut tapaus. Rusin kanteen mukaan Supo arvioi aikanaan virheellisesti saamaansa tiedustelumateriaalia.
Valtiosyyttäjä Jarmo Rautakoski teki asiassa syyttämättäjättämispäätöksen. Myöhemmin eduskunnan oikeusasiamies totesi hänelle tehdyn kantelun johdosta, että törkeää vakoilua koskevan esitutkinnan aloittamiskynnys oli ylittynyt selkeästi.
Poliisiylitarkastaja Robin Lardot sanoi perjantaina, että kun hän oli tutustunut aineistoon, ei oikeusasiamiehen arviosta ole syytä poiketa.
Suojelupoliisia on arvosteltu voimakkaasti siitä, että se panttaa tietoja. Sisäministeriön tarkastuskertomuksen mukaan kansainvälisen tiedonvaihdon kautta saatuun Stasi-aineistoon liittyy yleensä tietojen luovuttamista koskevia ehtoja.
Supo ei ole menetellyt lainvastaisesti kieltäytyessään luovuttamasta tietoja. Luxemburgista saatu tieto oli luovuttajan kanssa tehdyn sopimuksen mukaan salaista.
Tiitisen lista ei riitä tutkintaan
Kesäisessä julkisuudessa on myös kinattu, mitä aineistoa Supolla on ollut. Supolla ei tarkastajien mukaan ole ollut alkuperäistä ns. Rosenholz-aineistoa. Sen sijaan suojelupoliisi on 1990-luvun alkupuolelta lähtien saanut eri maista Stasia koskevaa tiedustelutietoa niin, että käytössä on ollut "olennainen Rosenholz-aineiston tietosisältö".
Rosenholz-aineisto on Stasin tiedottajakortiston se osa, jonka Yhdysvaltain tiedustelupalvelu sai haltuunsa hieman ennen DDR:n romahtamista. Alkuperäinen aineisto käsittää mikrofilmillä olevia valokuvia Stasin asiakirjoista ja korteista.
Hurjan julkisuuden saanut ns. Tiitisen lista sisältää nimiä henkilöistä, joihin Stasin edustaja oli pitänyt yhteyttä Helsingissä. Nyt tehdyssä tarkastuksessa "todettiin, että kyseessä on pelkkä nimilista, joka ei sellaisenaan voi olla peruste esitutkinnan aloittamiselle".
