TUOMAS RIMPILÄINEN
Arkeologiset tutkimusmenetelmät kehittyvät, mutta Suomessa niiden hyödyntäminen on usein liian kallista. Skannaus, ilmakuvaukset ja kolmiulotteiset mallinnukset mahdollistavat entistä tarkempien karttojen kehittämisen ja rakennusten kuvaamisen.
- Kaikkein uusin työmenetelmä arkeologiassa lienee niin sanottu pistepilvimallinnus. Tähän tarvittavaa keilaskanneria on Suomessa lähinnä vasta kokeiltu, kertoo Turun yliopiston arkeologian oppiaineen dosentti Kari Uotila .
Uotila toimii myös Muuritutkimus ky:n johdossa. Yritys käyttää Suomen oloissa harvinaista välineistöä, kuten kauko-ohjattua heliumpalloa, jonka avulla pystytään ottamaan kuvia kaivauskokonaisuuksista. Kolmiulotteinen mallintaminen on jo sangen yleistä, ja siinä Suomessa harvinainen keilaskanneri on oiva apuväline.
- Uskon että 3-5 vuoden aikana arkeologinen dokumentointi muuttuu rajusti. Ison kaivausalueen piirtäminen käsin kestää päiviä ja takymetrinkin kanssa tunteja. Keilaskannerilla homma kestää muutaman minuutin, Uotila sanoo.
Skanneri helpottaa kolmiulotteisen kuvan muodostamista rakennuksesta tai kaivannosta, kun taas maatutka pureutuu muutamia metrejä maan sisään ja auttaa näin tutkijaa löytämään otolliset kaivauskohdat.
- Maatutkaa on käytetty Turussakin. Sen ongelma on, ettei se näe kivetyksen läpi, joten raunioiden alle ei pystytä katsomaan. Keilaskanneria on puolestaan tarkoitus käyttää Aboa Vetus -museossa kesän aikana, Uotila selvittää.
Laitteiston kehittymisestä huolimatta arkeologi ei vieläkään nouse kuopastaan, sillä lapiota ja lastaa ei korvaa uudenaikaisinkaan tekniikka.
Kohti nykyaikaa
Uotilan mukaan uusin menetelmin ei tavoitella luonnontieteellistä tarkkuutta, vaan ne auttavat ymmärtämään mitä ollaan kaivamassa. Näin yleisölle voidaan tarjota malleja siitä, miltä vanhat rakennukset ovat näyttäneet. Yksi esimerkki tästä on juuri Turun Aboa Vetus -museo.
Samaan aikaan tutkimuksessa lähestytään uudempia aikoja, koska suurin osa tunnetuista esihistoriallisista kohteista on jo kartoitettu ja suojeltu.
- Ihmisten kiinnostus uuden ajan historiaan on nousussa, ja arkeologia täydentää kuvaa menneestä erilaisin menetelmin kuin historiantutkimus, Uotila valaisee arkeologian mahdollisuuksia.
Hän ei näe mahdottomana, että tulevaisuudessa tutkittaisiin esimerkiksi Suomen sodan (1808- 1809) aikaisen Lemun taistelun tannerta. Ajatuksia juuri Lemun taistelumaaston tutkimisesta onkin jo esitetty arkeologipiireissä.
- Taistelukenttätutkimus on Euroopassa kasvava ala. Jopa toisen maailmansodan taistelupaikkoja on Suomessa tutkittu, Uotila muistuttaa.
Rahasta on puute
Eniten tutkimusta rasittaa ikui-suusongelma, eli rahoituksen puute. Tarjolla on vaikka mitä välineistöä, mutta Suomessa tutkijan täytyy harkita tarkkaan, missä kalliita laitteita käytetään.
Uotila ottaisikin raha-asioissa oppia ulkomailta.
- Muualla Euroopassa arkeologisen tekniikan kehittämiseen osallistuu aina myös tekninen sektori ja sen rahoittajat. Suomessa tällainen ei kiinnosta, koska kyseessä ei ole rahan arvoinen kännykkään tuleva uusi matopeli, Uotila sivaltaa.
- Sanoisinkin, että rahan puutteen sijaan uuden tekniikan hankkimista jarruttaa enemmän se, että puuttuu tahtoa yrittää yhdistää tietotekniikkaa ja humanistista elämäntapaa, Uotila valittelee.
Suomessa kaivaukset liittyvät useimmiten rakentamiseen, koska muinaismuistolaki velvoittaa rakennuttajan kustantamaan mahdolliset kaivaukset, jos on syytä olettaa muinaisjäännöksen olevan vaarassa. Arkeologi Aki Pihlman Turun maakuntamuseosta kertoo, että vain ani harvoin päästään tutkimaan pelkän tieteellisen mielenkiinnon perusteella. Aboa Vetus
-museon lisäksi muitakin poikkeuksia on silti olemassa.
- Varhainen Turku -projektissa valittiin kohteeksi Turun keskiaikainen keskusta pelkästään historiallisin perustein, hän kertoo yhden esimerkin.
Arkeologia muokkaa ympäristöä
Uotila muistuttaa, että tutkimusmenetelmien kehittäminen ja tietotekniikan laajempi hyödyntäminen eivät vaikuta pelkästään kuopassaan kykkivän arkeologin työhön, vaan myös vanhojen kaupunkien rakentamistoimintaan.
- Koska muinaismuistolaki vaatii jatkossa entistä tarkempia tutkimuksia kaikissa Suomen vanhoissa kaupungeissa, uudisrakentaminen voi siirtyä asutuskeskuksien laidoille pois arkeologiselta maalta, kuten on käynyt esimerkiksi Ruotsissa.
Uotila huomauttaakin, että arkeologi lastoineen ja lapioineen voi itse asiassa vaikuttaa kaupunkikuvaan enemmän kuin moni muu toimija.
