"Tässä asiassa en luota itseeni"
Turun Sanomat
Turkulainen Raija Rimpiläinen laskee onnistuneensa tupakanpolton lopettamisessa yksitoista vuotta sitten. Siitä asti hän on kuitenkin pureskellut nikotiinipurukumia.
Rimpiläinen ehti polttaa yli 25 vuotta. Hän huomauttaa, ettei ollut ketjupolttaja, mutta silti tupakka-askeja kului viikossa muutama.
- Olin yrittänyt lopettaa monta monituista kertaa. Lakot kestivät pari päivää, joskus viikonkin.
- Kun mieskin lopetti polttamisen, minäkin halusin. Kyllästyin siihen, että hiukset ja vaatteet haisivat, hän sanoo.
Rimpiläinen päätti kokeilla nikotiinipurkkaa. Se helpotti vierotusoireita, jotka tekivät hänestä kärttyisän ja hermostuneen.
- Siihen aikaan oli tarjolla yksi makuvaihtoehto, nikotiini. Purkka oli hirmu kovaa, ja hampaat tulivat kipeäksi sen jauhamisesta, hän kuvailee.
Siitä huolimatta purukumi tepsi. Kun Rimpiläinen yritti päästä purkasta eroon, tupakanhimo palasi.
- Se on joko tupakka tai purkka. Aina kun minulle tulee sellainen olo, että nyt voisin polttaa, otan sen purkan.
Välillä Rimpiläinen saattaa vielä polttaakin tupakan tai pari ystävien kanssa.
- Seuraavana päivänä on pakko olla purkkaa, etten juokse ostamaan askia. Tässä asiassa en luota itseeni.
Rimpiläinen ei jauha purukumia joka päivä, mutta stressi- ja juhlatilanteissa aina. Makukin on vaihtunut vuosien kuluessa nikotiinista minttuun.
- Pelleilen näillä asioilla varmaan koko loppuikäni. Mutta olen niin kiinni siinä. Sitä on aina oltava saatavilla käsilaukussa tai kaapissa, Rimpiläinen toteaa.
