Rivakasti uutta kattoa asentavat Semjon Golomb , Ivan Namzin ja Taivo Tamm muuttivat Virosta perheineen Suomeen, koska saivat täältä vakituista työtä.
Heidän kaltaisiaan, työn perässä muuttajia, Suomen arvioidaan tarvitsevan lähivuosina etenkin rakennus- ja hoiva-aloille. Vaikka rakennusalaa opiskelevien määrä on kasvussa, se ei yksinään riitä korvaamaan eläkkeelle lähtijöitä ja paikkaamaan alan työvoimapulaa.
- Ketään ei kiinnostanut tulomme tänne eikä kukaan ymmärtänyt, että halusin perustaa oman yrityksen, sanoo Semjon Golomb, 28.
- Menimme verovirastoon. Siellä sanottiin, että menkää maistraattiin. Maistraatista kehotettiin poliisin puheille. Kävin poliisissa melkein seitsemän kertaa viikon aikana. Silloin päällikkö totesi, että antakaa heille jo oleskelulupa.
Oleskeluluvan, henkilökortin, vakuutusten ja toiminimi-luvan hankinta sekä kirjautuminen Kelaan veivät vuoden, dokumentit maksoivat, mutta nyt katonrakentajat muistelevat hieman huvittuneina papereiden kiikuttamista paikasta toiseen ja sanovat olevansa kuin uudestisyntyneitä.
Alun perin jokaisen ammattitausta liittyi muualle kuin rakennusalalle. Sosiaalityö, lihanleikkaus ja poliisin työ vaihtuivat jo Virossa kattojen rakentamiseen, koska palkkataso katoilla oli parempi.
Kattotyömaita riittää
Kolmikosta ensimmäisenä Suomeen tuli Taivo Tamm. Hän kertoo tarttuneensa virolaisen lehden mainokseen, jossa henkilöstövuokrayritys etsi työntekijöitä Suomeen. Tamm tuli vuokrafirman kautta rivitalotyömaalle Espooseen keväällä 2004.
Isompien kattotöiden vaihtuessa pienempiin palkanmaksu muuttui epävarmaksi ja toiseksi kuin oli sovittu.
- Tuli pieni pula, sanoo Tamm,35. On turha tehdä työtä, jos ei saa palkkaa. Siksi hän palasi takaisin Viroon.
Viikon kuluttua hän oli kuitenkin jälleen Suomessa saatuaan luotettavamman työnantajan. Rautaruukin vesikattojen asennuksesta vastaava myyntipäällikkö Jukka Torpakko oli huomannut miehen tunnollisuuden ja ahkeruuden työmaalla Espoossa. Hän tarjosi työtä Kaarinassa.
Puolen vuoden ajan Golomb ja Tamm tekivät töitä parina suomalaiselle urakoitsijalle. Isien paiskiessa töitä Suomessa kävi pian selväksi, ettei perheiden kannattanut asua Virossa.
Nyt Golombien kuusivuotias poika käy esikoulua ja puhuu loistavasti suomea. Tammien taas täytyy päättää muutaman vuoden sisällä, ennen lapsensa koulun alkamista, jäädäkö maahan vai muuttaako takaisin.
Kausisopimuksia valvotaan
- Meillä on noin 80 miestä koko ajan työssä kattoprojekteissa. Ehkä heistä on virolaisia kaksi- tai kolmekymmentä. Palaute on ollut hyvää. Yrityksenä meillä on pitkä vastuu tekemästämme työstä. Vastuu ja takuukysymykset ovat niin isossa roolissa, että meillä ei ole varaa huonoihin alihankkijoihin. Konsernimme toimii myös Virossa, ja meillä ei ole ennakkoluuloja minkään kansallisuuden suhteen, Jukka Torpakko kertoo.
Työturvallisuuskoulutuksesta huolimatta kattohommat eivät ole hänen mukaansa niitä halutuimpia töitä. Työ ei ole helppoa ja olosuhteet katolla ovat vaativat.
Asennusverkostosta vastaava Torpakko mainitsee, että viime vuoden kehittyneimpänä asennusyrityksenä Turun alueella palkittiin Semjon Golombin asennusryhmä.
Hänen mukaansa tulevaisuudessa asennuspuoli kattosaneerauksineen laajenee. Taloja rakennetaan vuosi vuodelta enemmän ja olemassa olevan rakennuskannan kunnossapitämisessä riittää työtä.
Ivan Namzin, 43, laskee kahden vuoden aikana asentaneensa 40-50 vesikattoa. Hänen seuraava urakkansa on saaristossa ja sinne hän saa avukseen työntekijän Virosta.
- Pidän Suomesta. Olemme vaimoni kanssa saaneet suomalaisia ystäviä ja tuttavia. Puhuessamme sekoitamme keskenään viroa, venäjää ja suomea, kertoo Namzin.
Hän ihmettelee suomalaisten intoa matkustaa Aasiaan. Hänen haaveenaan on matkustaa junalla, auto mukana Utsjoelle ja ajaa sieltä takaisin. Suomi on hänestä niin kaunis ja iso maa.
Namzinilla on vielä muitakin unelmia. Hän haluaisi ostaa vanhan talon, kunnostaa sen ja perustaa pihalle vaimon haaveksima kasvimaa. Ahkeraksi leipojaksi paljastuva mies toivoo myös pääsevänsä vielä joskus kokkikurssille.
