Piispa Henrikin värttinäluu saattaakin jäädä Helsinkiin
KATJA IHATSU
Vaikka Museovirasto päätti kesäkuussa luovuttaa piispa Henrikin pyhäinjäännökset Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän omistukseen, yhden pyhäinjäännöksen kohtalo on yhä epäselvä. Seurakuntayhtymä aloittaa lähipäivinä Helsingin katolisen seurakunnan kanssa neuvottelut piispa Henrikin värttinäluun sijoituspaikasta.
- Seurakunnan edustajat ovat esittäneet epävirallisen toivomuksen, että värttinäluu jäisi Helsinkiin, Turun tuomiorovasti Rauno Heikola sanoo.
Kyynärvarren luu on ollut Helsingin katolisen Pyhän Henrikin katedraaliseurakunnan hallussa vuodesta 1999. Heikola ymmärtää heidän toiveensa.
- Meille evankelisluterilaisille värttinäluu on ensimmäiseen piispaan liittyvä kansallisaarre, mutta katolisille se on jumalanpalveluselämään liittyvä reliikki, ikkuna tuonpuoleiseen, Rauno Heikola sanoo.
Tuomiorovastin mukaan värttinäluu voidaan sijoittaa pysyvästi Turkuun tai Helsinkiin Pyhän Henrikin kirkkoon. Yksi vaihtoehto on säilyttää luuta vuorotellen molempien osapuolien hallussa.
Seurakuntien yhteyttä varjeltava
Heikola ei ota kantaa siihen, mikä olisi paras vaihtoehto.
- En halua ennakoida neuvottelutulosta. Oma näkökulmani asiaan on ekumeeninen: kirkoilla on hyvä ekumeeninen yhteys, jota täytyy varjella kuin silmäterää. Selvää on, että koska olemme halukkaita neuvottelemaan, voimme myös joustaa.
Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymää edustaa asiassa neuvotteluryhmä, johon kuuluu Heikolan lisäksi hallintojohtaja Hannu Kallio ja intendentti Riikka Kaisti .
- Otan huomenna yhteyttä Helsinkiin ensimmäisen tapaamisen sopimista varten. Kovin monta neuvottelua tuskin tarvitaan, Heikola arvioi.
Seurakuntayhtymän kirkkoneuvosto tekee lopullisen päätöksen värttinäluun sijoituspaikasta neuvottelujen perusteella. Päätös pitäisi saada aikaan lähikuukausina.
Pyhäinjäännöksiin kuuluu värttinäluun lisäksi piispa Henrikin pääkallo, Pyhän Birgitan kalotti ja joukko muita pienempiä pyhäinjäännöksiä. Niitä tullaan säilyttämään Turun tuomiokirkkomuseon kokoelmissa. Vielä ei tiedetä, milloin yleisö pääsee ihailemaan jäännöksiä.
