Kesän ja syksyn kirjoissa puhutaan paljon rahasta ja mahdollisuuksista, joita se antaa. Väittelyn aloitti jo Osku Pajamäki keväällä pilaamalla monen aikuisen ihmisen kesän. Hänhän syytti suuria ikäluokkia ahneeksi sukupolveksi, joka on tulppana nuoremmilleen ja kahmii kaiken. Populistina Pajamäki osoittaa sormella koko kansanosaa, vaikka suuntaa kritiikkinsä varsin ohueen yläluokkaan - ja leimaa koko sukupolven soneroitaan myyviksi optiohuijareiksi ja miljoonaperijöiksi. Sääli, että Pajamäki ärsytti liikaa. Sillä nyt itse asia, valtionomaisuuden myynti verohuojennusten katteeksi ja nykyinen eläkkeiden rahoitusmalli, jäävät lukijalle edelleen toisarvoisiksi, vaikka siitä juuri nyt kai pitäisikin puhua.
Osku Pajamäki: Ahne sukupolvi. Gummerus 2006.
Osku Pajamäen kanssa samaan laulukuoroon asettu myös mediapersoona, pätkätyöläinen Kaarina Hazard . Kontallaan on muistiinpanoja mediasta eli Hazardin pakinoita ja kolumneja hiottuina. Tyyli on viiltävän tarkkanäköinen eikä armoa anneta Porno-, optio-, terrorismi- tasa-arvokeskustelijoiden pinnallinen maailma saa huutia tyylikkäästi - samoin tietysti kirottu suurten ikäluokkien sukupolvi. Hazard tekee sen vain Pajamäkeen verrattuna paljon vaarallisemmin eli älykkäämmin. Hazard, 40 v, saa kostonsa vasta kun isiensä maille palaavat golfeläkeläiiset ovat autettavina: "Antaa kellojen soida ja huutojen kaikua, makuuhaavojen hautua ja vaippojen täyttyä: silloin me juomme kahvia", lupaa Hazard.
Kaarina Hazard: Kontallaan. Teos 2006.
Bazar-kustantamosta on tulossa entistäkin mielenkiintoisempi haastaja isoille taloille nyt, kun Jaakko Tapaninen heittäytyy sen vetäjäksi. Syksyn kotimainen esikoiskirja on Jera HännisenHarakkapoika . Osittain kuulemma omaelämänkerrallisen kirjan minä kasvaa pojasta gay-mieheksi kasinotalouden mukana, kun perhe näennäisesti vaurastuu ja pojan haaveet rikkauksista tavaramaailmassa toteutuvat - romuttuakseen isän konkurssiin. Harakkapoika on lamasta ammentava lohduton sairaskertomus, joka loppua kohti muuttuu tahattomaksi farssiksi kuin saippuaooppera. Ei tosikoille eikä yli 60-vuotiaille.
Jera Hänninen: Harakkapoika. Bazar 2006.
Olipa siis vapauttavaa näittten nuorten maailmantuskaisten viisastelijoiden jälkeen tarttua Pentti Kemppaisen tilitykseen. Lähtö tuli on saneeratun työhaluisen selviytymistarina. Lähes neljä vuosikymmentä radiossa työskennellyt popguru, legenda ja valtiotieteitten tohtori, sai talosta 60-vuotispäivälahjaksi kenkää.
Kemppainen kertoo kaihtelematta sen, miltä tuntuu, kun yhteiskunta juhlapuheissaan haluaa pitää meidät töissä, mutta työnantaja haluaa eroon varttuneista asiantuntijakaadereista, jotka sysätään rasittamaan eläkejärjestelmää ennenaikaisesti. Raha on todellakin uuden ajan ikoni, vaikka ikäjohtamista tarvittaisiin. Onneksi Kemppainen myöntää, että vanheneminen on asennelaji ja antaa voimia muille kuusikymppisille, sekä niille, jotka jatkavat hymyssä suin työntekoa seitsemänkymppiseksi ja nille, jotka kyselemättä ulkoistetaan markkinavoimien tieltä.
Pentti Kemppainen: Lähtö tuli. Tammi 2006.
