KATJA IHATSU
Labradorinnoutaja Andy napsauttaa valopylvääseen kiinnitettyä valokatkaisijaa kuonollaan. Kun tehtävä on suoritettu, avustajakoirakouluttaja Leena Rajala heittää välittömästi namin maahan palkaksi. Tehtävä toistuu monta kertaa, ja Andy naksuttaa katkaisijaa nopeasti häntä vispaten.
Andy on yksi Kemiön Yrkesinstitut Sydvästin 17 avustajakoiraoppilaasta. Reilun vuoden ikäinen uros kuuluu tokaluokkalaisiin eli sen pitäisi siirtyä työelämään, liikuntavammaisen avustajakoiraksi, ensi keväänä.
- Andyn luonne ja terveys on jo testattu sopiviksi. Sen koulutus aloitettiin leikin varjolla jo kuusiviikkoisena, Rajala kertoo.
Ensimmäisenä elinvuotena avustajakoiraoppilaan tärkein opittava asia on kulkeminen missä tahansa ympäristössä hätkähtämättä. Koirat totutetaan keskustan hälinään ja erilaisiin kulkuneuvoihin. Andykin on käynyt opintomatkalla esimerkiksi Raision kauppakeskus Myllyssä, jonne tavallisilla koirilla ei ole asiaa.
- Koiralle on opetettu tietenkin myös peruskäskyt kuten kontaktin ottaminen ja istuminen. Sen jälkeen aletaan harjoitella avustajakoiran tehtäviä, Rajala sanoo.
Valoja ei rämpytetä
Avustajakoiran perusosaamiseen kuuluu erilaisten ovien avaaminen, valokatkaisimen painaminen, pyörätuolin vetäminen ja tukena oleminen, kun ihminen haluaa nousta ylös.
Tavaroiden nostaminen ja tuominen on yksi tärkeimmistä tehtävistä. Käskyllä koira hakee postin, tyhjentää pyykinpesukoneen ja nostaa lattialle tippuneita esineitä kuten kolikoita. Se on myös ainoa tehtävä, jonka avustajakoira saa suorittaa pyytämättä.
- Emme halua, että koirat rämpyttäisivät esimerkiksi valoja itsenäisesti. Toki niillekin syntyy rutiineja kuten hissin tilaaminen kotitalon rappukäytävässä, avustajakoirakouluttaja Reetta Mikkonen kertoo.
Andy opettelee vasta perusasioita, mutta riippuen sen tulevasta käyttäjästä sille voidaan opettaa jatkossa erityistehtäviä.
- Esimerkiksi pyörätuolissa istuvan asennon korjaaminen tai vaatteiden riisuminen. Esimerkiksi sukkien pois vetäminen on varsin yleinen tehtävä, Rajala sanoo.
Mielekästä elämää
Koulutusvaiheessa avustajakoiraoppilaat elävät Yrkesinstitut Sydvästin eläinalaa opiskelevien nuorten koirina. Andy tulee aamulla kouluun huoltajansa kanssa ja viettää illat ja viikonloput opiskelijan kotona.
Jokainen koira hioo taitojaan aamu- ja iltapäivisin. Koirat koulutetaan positiivisella vahvistamisella eli kehujen ja namien avulla.
- Uusia asioita harjoitellaan yksi kerrallaan. Harjoitukset ovat lyhyitä ja ne päättyvät aina koiran lempisuoritukseen, jotta niiden into säilyisi, Rajala kertoo.
Andylla onkin edessään mielekäs elämä, sillä aktiivinen koira on onnellinen saadessaan jatkuvasti tehdä mielekkäitä asioita.
- Sen huomaa esimerkiksi siitä, kuinka innokkaasti koira syöksyy hakemaan pudonneita esineitä, Rajala sanoo.
Huomaamattomuus valttia
Keväällä Andya ja muita tokaluokkalaisia odottaa loppukoe, jossa tuomari arvioi, hallitseeko koira tehtävät riittävän hyvin. Tähän mennessä kaikki avustajakoiraoppilaat ovat läpäisseet taidontarkistuskokeen.
- Kaikista ei tule avustajakoiria, mutta silloin ura on tyssännyt terveyteen tai luonteeseen, ei taitoihin, Rajala sanoo.
Viime keväänä yksi koulun koirista siirtyi tavalliseksi perhekoiraksi siksi, että se oli liian hanakka puolustamaan.
- Avustajakoiran pitää olla niin sopeutuva ja huomaamaton, että muut ihmiset vaikkapa hississä eivät välttämättä havaitse koko koiraa, Mikkonen huomauttaa.
Kymmenet liikuntavammaiset jonottavat tällä hetkellä avustajakoiraa. Odotusaika ei vaikutua koiran saamiseen, sillä ratkaisevinta on käyttäjän ja koiran yhteensopivuus.
- Siksi kutsumme tätä seuralaispalveluksi. Kaikki käyttäjät eivät tule toimeen vaikkapa vilkkaan yksilön kanssa, Rajala sanoo.
