MARJA VUORELA
Ainakin puolenkymmentä puoluetta juhli voittoa keskiviikkona, kun Israelin parlamenttivaalien äänet oli laskettu. Pääpiirteissään tulos oli odotettu, mutta yllätyksiäkin koettiin.
Ylimpänä juhli hallituspuolue Kadima, josta 28 paikalla tuli parlamentin, knessetin, suurin. Taustalla oli kuitenkin pienoista pettymystä, sillä mielipidemittaukset olivat loppuun asti ennustaneet parempaa tulosta, reilusti yli 30 paikkaa. Puolueen johtaja, vt. pääministeri Ehud Olmert julistautui kuitenkin oitis voittajaksi ja ryhtyi suunnittelemaan Israelin seuraavaa kokoomushallitusta.
Voiton iloa koettiin myös työväenpuolueessa, joka sai 20 paikkaa. Se tulkittiin voitoksi uudelle puoluejohtajalle Amir Peretzille , joka oli kampanjassaan keskittynyt sosiaalisiin kysymyksiin kuten minimipalkan ja eläkkeiden korottamiseen. Saavutusta pidettiin hyvänä senkin takia, että puolueen veteraanijohtaja Shimon Peres oli loppuvuodesta loikannut Ariel Sharonin perustamaan Kadimaan.
Eläkeläiset vaikuttajaksi
Vaalien yllättäjä oli eläkeläisten puolue, joka täydestä tuntemattomuudesta nousi seitsemän kansanedustajan paikallaan tärkeäksi vaikuttajaksi. Puolue keskittyi kampanjassaan eläkeläisten etujen puolustamiseen, ja sen saavutus voitiin tulkita jonkinlaiseksi näpäykseksi samoja asioita ajaneelle työväenpuolueelle.
Parlamentin kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi kohosi ortodoksisten sefardijuutalaisten puolue Shas, joka sai 13 paikkaa. Uskonnon lisäksi se pitää esillä sosiaalikysymyksiä.
Vaalien toinen yllättäjä oli Avigdor Liebermanin johtama äärioikeistolainen Israel Beiteinu, joka sai 12 paikkaa ja nousi pääoppositiopuolueeksi. Se on perinteisesti saanut kannatuksensa entisen Neuvostoliiton alueelta muuttaneilta juutalaisilta, mutta nyt sitä äänesti myös merkittävä osa kauemmin Israelissa asuneita.
Likud romahti
Lieberman syrjäytti oppositiojohtajana Benjamin Netanjahun , jonka johtama oikeistolainen Likud kärsi murskatappion. Sharonin johtamana se sai edellisissä vaaleissa 38 paikkaa, nyt enää 11. Netanjahu myönsi raskaan iskun, mutta syytti siitä Sharonin loikkausta ja äänestäjiä, jotka eivät ymmärtäneet hänen sanomaansa. Itseään hän ei syyttänyt.
Lopulliset tulokset saadaan vasta perjantaina, ja niihin saattaa tulla pieniä muutoksia.
Voitonpuheessaan Olmert ilmoitti ryhtyvänsä toteuttamaan ohjelmaansa määrittää Israelin valtiolliset rajat muutaman vuoden sisällä, yksipuolisin toimin, jos palestiinalaiset eivät hyväksy hänen neuvotteluehtojaan. Hänen tavoitteensa on luopua joistakin Länsirannan siirtokunnista mutta pitää suurimmat kuten myös laajat turvallisuusvyöhykkeet, mm. Jordanin laakso. Muurin rakentamista Länsirannalle rajaksi jatketaan ja suuria siirtokuntia vahvistetaan. Myös Itä-Jerusalem pidetään Israelin käsissä.
Se suunnitelma on ristiriidassa aiempien kansainvälisten sopimusten ja rauhansuunnitelmien kanssa.
Ohjelmansa toteuttamiseksi Olmert tarvitsee vahvan, samanmielisen hallituksen, eikä sen muodostaminen sujune ongelmitta. Keskiviikkona siihen povailtiin Kadiman ja työväenpuolueen lisäksi eläkeläisten puoluetta ja Shasia. Kuinka jälkimmäiset reagoivat parin vuoden kuluttua, kun tai jos edessä on siirtokuntien purkamisia, on epäselvää. Eläkeläiset eivät ole vielä kertoneet kantaansa valtiollisiin kysymyksiin, ja Shas erosi Sharonin hallituksesta Gazasta vetäytymisen takia.
Siirtokuntien purkamiseen hallitus saattaa tarvita tukea vasemmistolaiselta Meretziltä, joka tosin sai vain neljä paikkaa. Tukea voisi odottaa myös arabipuolueilta, jotka saivat yhteensä 10 paikkaa. Perinteisesti Israelin hallitukset eivät kuitenkaan ole rakentaneet politiikkaansa muiden kuin juutalaispuolueiden varaan.
Ongelmia Olmertille
Kadiman odotettua vähäisempi äänimäärä oli useiden tarkkailijoiden mukaan todistus siitä, että Olmert ei saanut vapaita käsiä ohjelmansa läpiviemiseen. Työväenpuolueen, eläkeläisten, Shasin ja venäläissiirtolaisten puolueen suosio kertoivat, että monet pitävät Israelin yhteiskunnan vahvistamista tärkeämpänä kuin ns. turvallisuuskysymyksiä.
Ilmoitusta uudesta hallituksesta ei odoteta ennenkuin joskus pääsiäisen jälkeen.
Äänestysprosentti, 63, on Israelin historian alhaisin. Edellisissä parlamenttivaaleissa 2003 se oli 69 ja pääministerin vaalissa 2001 vain 62.
Aiempina vuosikymmeninä israelilaiset ovat äänestäneet aktiivisesti yltäen usein 80 prosenttiin. Välinpitämättömyyden syiksi sanotaan todellisten vaihtoehtojen puutetta ja kyllästymistä poliittisen eliitin korruptioon.
