Presidentti Chirac tipahtanut kelkasta,
de Villepinin ja Sarkozyn eroa odotetaan
TUULIKKI MULLER
Ranskassa jo kuukauden kestänyt protestointi pääministeri Dominique de Villepinin uutta työlakia vastaan huipentui tiistaina maan osittain lamauttaneeseen yleislakkoon. Ranskan nuoriso on kokenut lain kohdistuvan nimenomaan heihin, sillä työnantajalle annetaan laissa valtuudet irtisanoa alle 26-vuotiaat nuoret kahden vuoden työsuhteen jälkeen ilman syytä.
Lakiuudistus on jo hyväksytty parlamentissa, mutta perustuslakineuvosto ei ole sitä vielä vahvistanut. Mielenosoittajien mukaan laki on runnottu läpi puolisalaa ja hätäisesti vastustajien kanssa neuvottelematta. Sisäministeri Nicolas Sarkozyn ympäristössä taas annetaan ymmärtää, että neuvotteluvaraa vielä on. Vain neuvotteluhalua tarvitaan.
Skitsofreeninen tilanne
Tottahan Ranskassa on totuttu keväisiin vakiomellakoihin. Varsinkin opiskelijat piristyvät kevätauringon ensi säteista niin, että ryhtyvät vastustamaan milloin mitäkin hallituksen ehdotusta. Opiskelijat tietävät painovoimansa. He nujersivat vuonna 1968 itsensä presidentti Charles de Gaullen ja sittemmin useita ministereitä, muiden muassa pääministeri Alain Juppén , joka ei ole siitä koskaan toipunut.
Skitsofreeniseksi tilanteen tekee ranskalaisten itsensä mukaan se, että alun perin nuorisotyöttömyyden helpottamiseksi säädettyä lakia pidettiin edistyksellisenä, alensihan se työnantajan kynnystä palkata nuoria työttömiä.
Toisaalta Ranskan ammattiyhdistysliike tunnetaan joustamattomuudestaan. Se on rientänyt innokkaasti tukemaan opiskelijoiden protestointia. Vaikka 60 prosenttia ranskalaisista toivoo lain takaisinvetämistä, silti monella taholla ihmetellään, kumpi osapuoli tässä on edistyksellinen, kumpi konservatiivinen.
Kovin selkojärkiseltä ei vaikuta myöskään hallituksen toiminta. Pääministeri Dominique de Villepin on aristokraatti sormenpäitään myöten ja lounasti mieluummin Pariisissa valtiovierailulla olevan Espanjan kuninkaan kanssa, kuin seurasi päivän tapahtumia.
Presidentti Jacques Chirac näyttää tipahtaneen kelkasta jo kauan sitten. Vaikka sisäpolitiikka ei presidentin toimivaltaan kuulukaan, silti Ranskassa on totuttu siihen, että vakavissa tilanteissa vahva presidentti jyrähtää tarpeen tullen.
Chirac tyytyi protestoimaan äskeisessä EU-huippukokouksessa poistumalla silloin, kun Ranskan työnantajien liiton entinen puheenjohtaja uskalsi käyttää hänen edessään liikemiesten yhteistä kieltä eli englantia.
Presidentinvaalit vuoden kuluttua
Chiracin käytös viittaa 70-vuotiaan presidentin kymmenen vuotta ja kaksi kautta kestäneen jakson päättymiseen.
Epätodennäköiseltä näyttää myös pääministeri de Villepinin ehdokkuus. Hänet mielletään vanhenevan presidentin uskolliseksi lakeijaksi. Harva enää uskaltaa lyödä vetoa de Villepinin presidenttiehdokkuuden puolesta.
Ainoa vakavasti otettava ehdokas on oikeistorintaman musta lammas Nicolas Sarkozy. Hän on ainoa hallituksen jäsen, joka edustaa uutta Chiracin vastaista ajattelutapaa. Sarkozyn ongelma on hänen hillitön kunnianhimonsa, jonka takia hän suostui sisäministeriksi. Jos opiskelijamellakat lähipäivinä riistäytyvät käsistä, Sarkozy joutuu käyttämään poliisivoimien ylipäällikkönä kovia panoksia. Siihen voivat myös hänen presidenttihaaveensa tyrehtyä, ellei hän ehdi erota ajoissa tehtävistään.
Sarkozyn mahdollinen ero tapahtunee siis varsin nopeasti. Tähän ovat viitanneet hänen viimeaikaiset kaksipiippuiset lausuntonsa de Villepinin linjasta. Sarkozyn ero käynnistäisi Ranskan presidentinvaalit lopullisesti. Vastaehdokasta Sarkozylla ei vasemmistoleirissä kuitenkaan vielä ole.
