JARMO WALLENIUS
Jättimäisistä ihmishahmoisista moai-kivipatsaistaan tunnettu Pääsiäissaari on tyyppiesimerkki paikasta, jossa kerran kukoistanut kulttuuri kuihtui ekologisen katastrofin seurauksena hyvin nopeasti - vain parissa vuosisadassa. Arvovaltaisen Science- lehden tuoreessa numerossa Havaijin ja Kalifornian valtion yliopiston antropologit Terry L. Hunt ja Carl P. Lipo toteavat palaneesta puusta tehtyjen, radiohiiliajoitukseen perustuvien analyysiensä johtopäätöksenä, että Pääsiäissaari eli Rapa Nui asutettiin vasta 1200-luvulla eli 400-800 vuotta myöhemmin kuin tähän asti on otaksuttu.
Varhaiset polynesialaiset ovat tutkimuksen mukaan saavuttaneet Fidzhi-saaret, Tongan ja Samoan eteläisellä Tyynellämerellä noin 2 800 vuotta sitten. Toisiaan tukevien käsitysten mukaan asutus eteni sieltä itäiseen Polynesiaan, Marquesasille ja Havaijille vasta 800-luvulla.
Patsaiden veistäminen käynnistyi nopeasti
Tuoreen tutkimuksen mukaan maailman eristyneimpiin asuttuihin paikkoihin lukeutuvalla Pääsiäissaarella ryhdyttiin veistämään ihmisten päätä ja yläruumista esittäviä patsaita siis miltei heti, kun saarelle oli tullut pysyvää asutusta. Patsaita veistettiin vulkaanisen toiminnan tuloksena syntyneistä tuffikerrostumista.
Antropologit ovatkin hylkäämässä kokonaan tähän asti arkeologien keskuudessa vallalla olleen käsityksen muutaman vuosisadan kestäneestä, pysyvästä paratiisista. Puuston, subtrooppisten metsikköjen ja jättiläismäisten, Chilen viinipalmuja muistuttavien saaripalmujen raju hyödyntäminen alkoi välittömästi, kun todennäköisimmin 3 200 kilometrin päässä sijaitsevilta Marquesasin saarilta saapuneet polynesialaiset olivat asettuneet 163 neliökilometrin suuruiselle kolmiosaarelle.
Puuta käytettiin merikelpoisten pyyntiveneiden kaivertamiseen, paasien kuljetus- ja nostovälineiksi, rakentamiseen, ihmisasumuksiin ja lämmönlähteeksi. Köysimateriaalia saatiin pienen hauhau-puun kuiduista.
Polynesialaiset rotat söivät siemenet
Evoluutiobiologi ja biomaantieteilijä Jared Diamondin mukaan saaren ihmisyhteisö näyttää toimineen kaikessa monimuotoisuudessaan hyvin niin kauan kuin organisaation perustarpeet saatiin tyydytetyiksi.
Jo viimeistään kolmen vuosisadan kuluttua ilmenneet demografiset ongelmat, suuri syntyvyys ja sitä seurannut liikaväestö, eivät kuitenkaan olleet ainoat kulttuurisen ja ekologisen rappion liipasimet, vaan ihmisten mukana tulleet polynesialaiset rotat (Rattus exulans) söivät hedelmät ja palmujen siemenet rajoittaen tutkijoiden mukaan näin puun lisäkasvua ja uusiutumista.
Tarpeellisen floran katoaminen vei sukupuuttoon myös saaren tyypillisen faunan - linnut. Pyöriäisten, hylkeiden ja linnun lihaan tottuneiden rapanuilaisten ainoaksi ravinnoksi näyttävät jäteluunäytteiden perusteella jääneen heidän mukanaan tuomansa polynesialaisille tyypilliset kotieläimet, kanat sekä villit rotat.
Suurimmillaan saaren ihmispopulaatio on ollut 1500-1600 -luvuilla. Silloin Pääsiäissaarella arvioidaan eläneen 10 000-15 000 polynesialaista. Kun hollantilainen merenkulkija Jacob van Roggeveen pääsiäispäivänä 5.4.1722 purjehti ensimmäisenä eurooppalaisena Rapa Nuille, asukkaita oli enää 2 000-3 000.
Vanhan maailman sairaudet alkoivat kuihduttaa saarta entisestään, mutta 1800-luvun puoliväliin mennessä väestönkasvu oli elpynyt ja asukkaita oli jo 4 000. Parissa vuosikymmenessä perulaisten orjakauppa kuitenkin tappoi Pääsiäissaaren asujaimiston lähes tyystin. Asukasluku laski silloin 110:een. Samalla hävisi myös mitä luultavimmin perimätieto patsaiden alkuperäisestä tarkoituksesta.
Vuoden 1961 tsunami teki tuhojaan
Pääsiäissaari siirtyi Chilen omistukseen 1888. Asukkaita on tänä päivänä noin 4 000 ja virallisena kielenä on espanja.
Kuvapatsaita on jäljellä 600, mutta niiden kohtalo on yhä arvoitus. Patsaita rakennettiin usean vuosisadan ajan, mutta sitten työ äkkiä keskeytyi ja jo pystytetyt paadetkin kaadettiin kumoon.
Perimätiedon mukaan kilpailevien klaanien sisällissota selittää kaatamisen, mutta myös maanjäristykset ja niitä seuranneet hyökyaallot ovat tehneet tuhojaan. Ainakin vuonna 1961 Chilen rannikon edustalla tapahtunut tähän asti voimakkain tunnettu maanjäristys, 9,7 Richterin asteikolla, synnytti tsunamin, joka kuljetti kymmenien tonnien painoisia patsaita pitkälle saaren sisäosiin.
