EVA LATVAKANGAS
Tuulinen Tallinna valmistautuu valtiolliseen surujuhlaan. Viron edellinen presidentti, Lennart Meri , haudataan tänään juhlavimmin menoin mitä nuori Viron valtio on koskaan järjestänyt. Mutta virolaiset itse näyttävät vastaavan suuriin seremonioihin ja televisiokameroihin kääntämällä surunsa sisään päin.
Meri koetaan kansan presidentiksi, jota halutaan surra kuin vanhaa ystävää. Maailman tuntema kultturelli itsenäisyystaistelija ja ajattelija on heille Lennu, kaikille tuttu isä ja opettaja.
Jopa kymmenintuhansin virolaiset virtasivat lauantaina Kaarlen kirkkoon, jonne presidentin maallinen tomu kierrätettiin perjantain perinteisen kotipaikkakierroksensa päätteeksi. Koko päivän kirkon ympärillä kiersi surijoiden jono, mateli lähes totaalisessa hiljaisuudessa kiemuroina pääovesta sisään ja samaa vauhtia sivuovesta ulos.
Kynttilöitä ja kukkia
Monet toivat mukanaan kynttilöitä. Jotkut toivat kirkkoon myös kukkia, vaikka järjestäjät olivat toivoneet toisin.
Tallinnalainen Ulla Karus kaivoi lumihankeen pientä suojakoloa lämpökynttilälleen, joka lepatti tukahtumaisillaan tuulenpuuskien kourissa.
- Minulla ei ollut isompaa, hän tunnustaa vakavana.
- Hän olisi ansainnut ison tulen. Meren kirja Hopeanvalkea muutti parikymmentä vuotta sitten koko ajatustapani ja ymmärrykseni siitä, mikä Viro on. Se avasi uuden maailman.
- Hän oli viisas mies ja rohkea persoona. Esimerkki meille kaikille. Suren, tietysti, mutta hän oli jo vanha, oli jo aika lähteä. Kunpa löytäisimme yhtä suuren miehen hänen tilalleen.
Karus liittyy hiljaiseen jonoon ja jatkaa sisälle Bachin koraalimusiikin pauhuun.
Keskellä kirkkoa lepää Lennart Meri suljetussa, Viron lipulla ja sinisellä orvokkikimpulla peitetyssä arkussaan. Hän on näin halunnut: vanha presidentti suunnitteli tämän osan hautajaisistaan itse.
Suomella vahva edustus
Arkun molemmin puolin vartioi kuusi liikkumatonta miestä mustissa puvuissa, valkoisissa paidoissa ja tummansinisissä solmioissa. Viron värit. Ystävistä muodostettu kunniavartio vaihtuu vajaan tunnin päästä merisotilaisiin; välillä vahdin ottavat ylioppilaat. Arkun edessä seisovat vartioupseerit, mutta heidän ja arkun välissä on vielä muutama penkkirivi.
Siellä, aivan arkun vieressä, istuu vaimonsa Kai-Riinin vieressä presidentin vanhin poika Mart Meri , kuin ilmetty isänsä. On istunut jo toista tuntia kuuntelemassa musiikkia ja tuijottamassa mietteissään milloin kynttilänliekkejä, milloin isänsä sinimustavalkeata arkkua.
Hänellä ja muilla Meren omaisilla on edessään rankka päivä. Sunnuntaiaamupäivällä saapuvat kahdenkymmenen maan viralliset edustajat, etunenässä Suomen vankka presidenttitrio. Tarja Halonen ja Pentti Arajärvi , Mauno Koivisto ja Martti Ahtisaari lentävät kaikki yhtä matkaa Tallinnaan vain osallistuakseen hautajaisiin.
Presidentti Halonen on saanut kunniatehtäväkseen pitää muistopuheen Kadriorgin presidentinlinnan pihalla järjestettävässä muistotilaisuudessa; hänen jälkeensä puhuu Ruotsin ex-pääministeri Carl Bildt.
Presidenttitasoinen edustus on Suomen lisäksi vain Baltian mailla ja Islannilla.
Virossa liikkui huhuja Yhdysvaltain entisen presidentin George Bush vanhemman tulosta, mutta edustus putosikin varatalousministerin tasolle. Turvajoukot saivat henkäistä helpotuksesta.
