ANNA MÅRD
Ilmastonmuutos pakottaa Lontoon uusimaan nykyisiä suojauksiaan, jotta kauhuskenaario alueen tulvimisesta ei koskaan toteutuisi. Kuudesosa Lontoon väestöstä asuu tai työskentelee alueilla, joihin kohdistuu ilmeinen tulvariski. Tällä alueella sijaitsee 400 koulua ja 16 sairaalaa sekä kymmeniä juna- ja metroasemia.
Keskustaa suojelee 1983 valmistunut tulvaportti Thames Barrier, joka sijaitsee kaupungin itäpuolella Greenwichissä. Tämän portin tarjoama suoja jää kuitenkin riittämättömäksi reilun parinkymmenen vuoden kuluttua.
Merenpinnan nousu, maan pinnan lasku ja säiden muuttuminen epävakaisemmiksi pakottavat Lontoon vahvistamaan tulvapuolustustaan.
Lisäksi kaupunki on kasvanut porttien ohi Thames-joen suistoa kohti. Näille uusille asuinalueille nykyinen tulvaportti ei tarjoa minkäänlaista suojaa.
- Me satsaamme tulevien vuosien aikana 15 miljoonaa puntaa (23 miljoonaa euroa) uusien tulvasuojaustarpeiden kartoittamiseen ja toimenpiteiden suunnitteluun. Selvitämme veden virtausta ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Lisäksi pohdimme, millä tavalla Lontoota ja koko Thames-joen suistoaluetta voisi parhaiten suojella, kertoo alueen ympäristöviraston (Environment Agencyn) hankejohtaja Tim Reeder.
- Nyt näyttää siltä, että Thames Barrier riittää vuoteen 2030 saakka, mutta jos ennustuksemme vedenpinnan noususta toteutuvat, niin uusia suojauksia tarvitaan hyvin pian tämän jälkeen. Niiden rakennustöihin on kuitenkin ryhdyttävä paljon aikaisemmin.
Reederin mukaan tulvaportit suojaavat Lontoota useimmilta kuviteltavissa olevilta myrskyiltä. Portit murtavien tai ylittävien myrskyjen todennäköisyys on yksi tuhannessa vuodessa, mutta mahdotontahan ei mikään ole.
- Jos New Orleansin kaltainen kymmenmetrinen aalto olisi tullut Lontooseen, suojaus ei olisi mitenkään riittänyt. Mutta kokonaan toinen juttu on, olisiko sellainen myrsky täällä mahdollinen, Reeder sanoo.
Vesi nousee vääjäämättä
Lontoo on tulvinut tasaisin - mutta onneksi pitkin - välein halki vuosisatojen. Viimeisin keskustan peittänyt tulva-aalto sattui 1928, jolloin 18 ihmistä kuoli. 1953 Thamesin suistoalueen tulvissa kuoli 300 ihmistä, mutta Lontoo selvisi silloin vahingoittumatta. Tapaus kuitenkin herätti kaupunginisät tulvaporttien rakentamiseen.
1982 valmistunut Thames Barrier on 520 metriä pitkä ja se muodostuu neljästä pääportista ja useista sivuporteista.
Jos poikkeuksellisen korkea nousuvesi uhkaa Lontoota, niin portit suljetaan. Tästä suojasta hyötyvät etenkin kaupungin itäpuoli ja keskusta.
Portit suljetaan myös silloin, kun Thames-joen pinta on runsaiden vesisateiden vuoksi korkealla. Tällöin nousuveden pitäminen poissa suojelee etenkin kaukana mereltä olevia alueita kaupungin länsilaidalla, sillä siellä nousuveden viimeisten rippeiden tulo saattaisi saada joen tulvimaan yli äyräidensä. Sateisina talvina 2000, 2001 ja 2003 tämä on usein ollut porttien sulkemisen syynä.
Portteja joudutaan sulkemaan entistä tiiviimmin. Ensimmäisten viiden vuoden aikana sulkemisia tapahtui kaikkiaankin vain kolme kertaa, mutta tämän vuosikymmenen alussa pahimmillaan jo yli kymmenen kertaa vuodessa. Reederin mukaan sulkemisten yleistyminen kuvaa hyvin vedenpinnan nousua ja on täysin linjassa ympäristöviraston ennustusten kanssa.
Meriveden korkeus nousee vajaan metrin sadassa vuodessa, mutta kaksi kertaa kuukaudessa sattuvien korkeiden vuorovesien pinta nousee kaksi kertaa ripeämmin.
Lontoon kannalta pahin riskitilanne syntyy korkeiden vuorovesien aikana silloin, kun matalapaine on tuonut Atlantilta runsaasti vettä Englannin kanaaliin.
Jos samaan aikaan vielä joenkin vesimäärät ovat sateiden vuoksi korkeat ja sää muuttuu myrskyisäksi, mitä tahansa saattaa tapahtua.
Eteläinen Englanti ei myöskään hyödy Suomen lailla jääkauden jälkeisestä maanpinnan noususta. Jääpeite painoi Britanniassa etenkin maan pohjoisia osia ja maa kallistui. Jääkausi siis nosti eteläistä Englantia, ja tilanteen palautuessa maakin Lontoon ympäristössä pikemminkin laskee kuin nousee.
Koko suistoalue suojaan?
Reederin mukaan suunnittelupöydällä ovat nyt kaikki mahdolliset vaihtoehdot. Niistä suurin projekti olisi koko Thamesin suistoalueen suojaaminen 16 kilometriä pitkällä avattavalla ja suljettavalla portilla. Se sijaitsisi kymmenien kilometrien päässä Lontoosta lähes merellä saakka. Se tarjoaisi suojan Lontoon lisäksi isolle osalle Kentin ja Essexin maakuntia.
Tämä tulvaportti olisi massiivinen hanke, jonka kustannukset nousisivat pilviin. Se kuitenkin mahdollistaisi suistoalueen turvallisen rakentamisen.
Lontoon ympäristössä kaivataan kipeästi uusia asuntoja ja eniten käyttämätöntä maata löytyy Thamesin suistosta, jossa myös tulvariskit ovat suuret.
Alueelle on jo suunnitteilla 180 000 asuntoa. On myös mahdollista, että tulevaisuudessa Lontoon päälentokenttä siirtyy sinne, kun asuinalueiden puristuksessa oleva Heathrow käy ahtaaksi.
Reederin mukaan iso tulvaportti ei kuitenkaan ole ainoa vaihtoehto eikä hän itse pidä sitä edes todennäköisimpänä.
- Saattaa pikemminkin olla, että nykyistä Thames Barrieria korotetaan ja rakennetaan uusia pienempiä tulvaportteja. Tulvavesiä voitaisiin ohjata myös vara-alueille eli rakentamattomille alaville niityille. Tällaisia alueita on Thamesin suistossa paljon, Reeder sanoo.
